Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.
Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta."
Jari Järvelän viime vuonna Finlandia-ehdokkaanakin ollut teos Kosken kahta puolta on itselle ensimmäinen teos, joka käsittelee Suomen sisällissotaa/kansalaissotaa rintamalinjojen välistä, puolueettomana. Aiemmin olen lukenut vain teoksia, jotka ovat olleet joko vain punaisella tai valkoisella puolella. Kirjalla on vahva totuuspohja ja se perustuukin kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin. Myös kirjan päähenkilö on nimeltään Jari Järvelä.
Kirja kertoo Jarin ensimmäisestä kesälomasta ekaluokan jälkeen; yhdestä sen viikosta, jolloin Jari vierailee sekä Aino- että Sofia-mumminsa luona. Vilkkaan ja uteliaan lapsen tavoin Jari on kiinnostunut mummiensa elämästä ja menneisyydestä. Kirja kertoo näiden naisten omien sanojen kautta, joita Jari kuuntelee heidän tarinaansa kansalaissodan aikana. He ovat itsekin olleet pieniä lapsia sodan jaloissa. Kirjan lopussa reilut kymmenen vuotta myöhemmin nämä kaksi naista kohtaavat Jarin avustuksella.
Teoksen tarina kerrotaan lapsen silmin ja äänellä. Teksti on lapsen tajunnanvirtaa; täynnä mielikuvitusta, hassuja vertauksia, ajatuksesta toiseen hyppimistä ja tarkkoja analyysejä ympäröivästä maailmasta. Mielestäni kirja kuvaa hyvin sitä, miten hyvin lapset lopulta ymmärtävät "aikuisten maailmaa" ja tekevät siitä omia johtopäätöksiään. Lapsen, Jarin, asennoituminen mummeihinsa on mutkaton, eikä hän erottele sitä, kummalla puolella rintamaa he ovat olleet. Hän on puolueeton, ja mielestäni se näkyy myös siinä, miten mummit suhtautuvat häneen. Jari on molemmille yhtä rakas, jonka niskaan omaa kaunaa ei kaadeta, toisin kuin ehkä vävyn/miniän hartioille...
Tarina on rankka kuvaus katkeruudesta ja sen voimasta sekä kaunasta. Teos kuvaa sotaa molemmilta puolilta; sitä miten molemmilla puolilla on niitä hyviä ja pahoja ihmisiä, mutta ei syyllistä kumpaakaan osapuolta sen enempää kuin toistakaan. Vaikka kirjan teema ja aihe ovat synkkiä, on kirjassa silti mielestäni sellainen pieni toivon hippunen olemassa. Se onkin julkaistu hyvään aikaan sisällissodan 100-vuotisjuhlavuonna. Kirja muistuttaa meille lähimmäisenrakkaudesta ja puhumisesta, jottei asiat menisi enää uudelleen samaan pisteeseen, missä ne olivat sata vuotta sitten. Hieno kirja, jota suosittelen muillekin!
"Lätäkkö laajenee korkeushyppypaikan alla. Ensin se on ämpärin kokoinen, sitten Atlantin. Sade lyö valtamereen reikiä kuin vettä ammuttaisiin yltäältä päin. Jumalalla on konepistooli jolla se teloittaa Voiton-mummin liiterin eteen kaskelotteja ja sinivalaita."
(Luvun ensimmäinen kappale sivulla 85)
Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta
Tammi, 2018
200 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!