Jojo Moyes - Kuinka painovoimaa uhmataan

"Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa tyttärentytärtään Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu selviytymään maailmassa omin voimin.

Lakimies Natasha Macaulayn elämä on sekaisin. Hän yrittää jakaa kotinsa karismaattisen mutta mahdottoman ex-miehensä kanssa, ja töissä huostaanotettujen lasten tapausten parissa hänen ammatillinen harkintakykynsä kyseenalaistetaan.

Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti."

Olen suuri Moyes-fani ja odotan aina innoissani uutta suomennettua teosta. Moeysin tyyli kirjoittajana on omaperäinen ja valloittava. Tämä viime kuussa ilmestynyt uutukainen on kotimaassaan ilmestynyt jo kymmenen vuotta sitten, ja Moyesilla onkin vielä rutkasti kääntämätöntä tuotantoa.

Aluksi kirjan tarina oli mielestäni melko erikoinen ja poikkeava Moyesin muista teoksista, mutta mitä pidemmälle etenin, sitä vaikuttuneempi jälleen olin. Tarinan juonenkäänteet ovat Moyesille ominaiseen tyyliin hyvin ennalta-arvaamattomat ja välillä jopa uskomattomat. Kirja on ihana sekoitus keveyttä ja syvyyttä. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla niin huumori, romantiikka kuin elämän kurjuuskin. Kirja vie tunnetilasta toiseen ja välillä kirjaa saa lukea tikahtumaisillaan nauruun ja toisinaan kyyneleet valuvat. Se on mielestäni Moyesin suurin "hyvyys" kirjailijana. Sain siis jälleen todeta, että tätä kirjaa ei voi laskea käsistään kovin pitkäksi aikaa.

Kirjan henkilöt ovat samaistuttavia ja hellyyttäviä. Kirjailijan mahdollinen intohimo Ranskaan on jälleen päässyt esiin ja hän karrikoi hyvin ranskalaisen ja englantilaisen kulttuurin ja ihmisen eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Minulle suurimpia tunteita herättää Sarah, joka on vaarassa luiskahtaa valosta varjon puolelle. Kirjan yhtenä aiheena olevat hevoset on myös hienosti otettu tarinaan mukaan ja tykkään siitä, kun joka luvun alussa on lainaus kirjasta Hevostaito (n. 350 eaa), jonka on kirjoittanut Ksenofon.

Kirjan kuvitus on mielestäni onnistunut. Vaikka värejä on jälleen käytetty, kokonaisuus on harmoninen ja kaunis. Kirjan teksti on selkeää ja helposti luettavaa.
Yhteenvetona tästä siis suosittelen kirjaa lämpimästi! Myös muu Moyesin tuotanto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

"Pitää muistaa se, että hevosen kuumapäisyys on kuten viha ihmisellä." 

(Ksenofon, Hevostaito / Luvun 9 lainaus sivulla 168)

Moyes, Jojo - Kuinka painovoimaa uhmataan
Gummerus, 2019 (englanniksi The Horse Dancer 2009)
Suom. Heli Naski
540 sivua