19. toukokuuta 2019

Nainen armeijassa - Minun kokemukseni

Kuten olen jo asiaa hieman sivunnut tässä postauksessa, jossa pohdin omaa minuuttani, olen suorittanut viime vuonna naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Nyt, kun kotiutumisestani on kulunut lähes puoli vuotta, haluan hieman avata omaa kokemustani intistä ja omasta palveluksestani.

Haluan näin heti alkuun sanoa sen, että armeija on rankka kokemus kelle tahansa ja se vaatii jokaiselta paljon, mutta ei keneltäkään mahdottomia. Kaikille intti ei sovi ja sellaisella "tulin, näin, voitin" -asenteella sinne ei kannata lähteä. Tarinani on subjektiivinen ja sitä ei voi täysin yleistää, vaikka onkin todettu, että on edelleen asioita, joita tulisi parantaa naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Armeija on kokemuksena ainutlaatuinen ja unohtumaton, ja suosittelen sitä jokaiselle, jota asia vähänkään kiinnostaa. Vaikka intti vaatii paljon, antaa se myös vaativuudessaan paljon takaisinkin. Jo melko kliseinen sanonta "armeija on elämän parasta ja paskinta aikaa" on täyttä totta.

Suoritin palvelukseni Panssariprikaatissa saapumiserässä II/18 ja palvelusaikani oli puoli vuotta. Kuulun miehistöön ja sodanajan tehtäväni on sotilaskeittäjä. Armeijaan meneminen oli haaveenani jo yläasteella ja ajatuksen kypsyttyä muutamia vuosia, lähetin hakupaperit omaan aluetoimistooni heti täysi-ikäistyttyäni. En missään vaiheessa odottanut mitään kovin ruusuista palvelusaikaa, vaan tiesin, että rankkaa tulee olemaan sekä henkisesti että fyysisesti. Olen kaikkea muuta kuin mitä ihanteelliseen sotilaaseen rinnastetaan: en ole sosiaalinen ja itsevarma, superliikunnallinen tai hyvä kaikessa, mutta palava haluni täyttää oma paikkani maanpuolustuksessamme ajoi minua inttiin. En edelleenkään ole mikään huippusotilas, mitä yleensä oletetaan, kun kuullaan, että nainen on suorittanut armeijan. Toinen asia, mitä monesti ajatellaan on se, että nainen on palvellut vuoden ja saanut johtajakoulutuksen. Niin minullakin oli ensimmäisenä ajatuksena, että haluan johtajakoulutukseen, mutta haaveet kaatuivat ja päädyin toiseen valintavaihtoehtooni sotilaskeittäjäksi. Toisaalta se on minulle edelleen pettymys, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että skapparit tekivät oikean ratkaisun laittaessaan minut spadeksi. Olen oppinut, että kaikki tehtävät (ja palvelusajat) ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Vaikken johtajaksi päässytkään, ei se tee minusta sen huonompaa ihmistä. Tärkeintä on, että jokainen pystyy hoitamaan kunnialla hänelle osoitetun tehtävän.

Jos ajattelen asiaa siltä kantilta, että kaduttaako minua se, että suoritin armeijan, niin ei, mutta uudelleen en sinne menisi. Vaikka palvelusaikani oli "vain" puoli vuotta, ehti siinäkin ajassa käydä melkoisen myllyn läpi. Positiivisia asioita, joita mukaani tarttui, olivat hyvä koulutus, uudet ystävät P-kauden naistentuvasta ja etenkin henkinen kasvu. Suurimpia kasvunpaikkoja minulle olivat epävarmuuden sietäminen ja perfektionismini. Intissä opin sen, että riittää, kun tekee parhaansa, vaikka sen ajatuksen sisäistäminen tuntui välillä vaikealle. Aina ei yksinkertaisesti riitä aika tai voimat viilata kaikkia yksityiskohtia. Aina ei tarvitse olla se paras, täydellisin ja tehokkain, vaan riittää, kun on oma keskinkertainen itsensä ja hoitaa hommansa parhaan kykynsä mukaan. Ja intissä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Se on pakko hyväksyä ja toimia sen mukaan.

Kuten elämässä yleensä, myös armeijassa on niitä huonompia puolia, joiden kanssa kaikki joutuvat taistelemaan. Minun kohtaamani negatiiviset asiat kohdistuvat syrjintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen. Jäin P-kauden jälkeen ainoaksi naiseksi joukkueeseeni ja miehistöön. Muut ryhmäni jäsenet olivat hyvää pataa keskenään, mutta en sopeutunut ryhmääni. Mitä kovemmin yritin soluttautua joukkoon, sitä enemmän he työnsivät minua pois. Koin väheksyntää ja olin se ryhmän ulkopuolinen ja ei-toivottu jäsen, jota autettiin, koska oli pakko. Valitettavasti armeija perustuu ryhmätyöhön ja -henkeen, ja ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Näin jälkiviisaana olen tajunnut, että asialle olisi luultavasti ollut jotain tehtävissä, mutta ajattelin silloin, että tilanne vain pahenee entisestään, jos rupean vielä kantelemaankin.

Vaikka se tuntuu edelleen pahalle, etten päässyt mukaan ryhmään, toisaalta ajattelen, että se osittain kasvatti henkistä kanttiani entisestään. Täytyy kyllä myöntää, että sillä hetkellä se ei tuntunut kovin mieltä ylentävälle ja itkettyäkin välillä tuli. Kun pimeässä yöllä parin tunnin yöunien jälkeen lähtee yksin keittämään aamupuuroa ja sitä sovittua apua ei tulekaan, täytyy siinä pystyä toimimaan omin avuin. Hommat oli hoidettava ja joukot ruokittava.

Kokemuksena armeija on juuri sitä, mitä luvataan. Kasvattava ja ainutkertainen. Jokaisella on oma kivinen tiensä kuljettavanaan. Vaikka muiden ryhmäläisteni kiusaaminen jätti minuun jäljet, yritän ajatella palvelusajastani niitä mukavampia puolia. Olen saanut muutaman todella hyvän ystävän, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta, sekä uudenlaista rentoutta ja henkistä kestävyyttä. En silti toivo kenellekään samanlaista kohtelua. Jotkut saattavat ajatella, että vapaaehtoisena naisena armeijaan menneellä ei ole mitään valittamista, koska hän on mennyt sinne omasta halustaan. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta käytöksestään, eikä kenenkään (ei miehen, ei naisen, ei muunsukupuolisen) pidä joutua kokemaan kiusaamista. Tästä viisastuneena haluan antaa sellaisen vinkin, että jos kohtaat epäasiallista käyttäytymistä, kerro siitä jollekulle. Sosiaalikuraattori ja sotilaspastori ovat siellä sinua varten, jos koet tarvitsevasi juttuseuraa.

Tsemppiä kaikille nykyisille ja tuleville sotilaille!

13. toukokuuta 2019

Marianne Power - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin

"Marianne Power on kolmekymppinen nainen, joka paiskii töitä ja maksaa vuokransa säntillisesti, mutta on kadottanut elämän tarkoituksen. Koska missään ei ole mitään järkeä, Power päättää lukea 12 self help-opasta ja noudattaa kunkin niistä ohjeita kuukauden ajan.
Katoavatko kaaostuneet luottokorttivelat, kun pyytää enkeleiltä apua? Löytyykö puoliso, kun lopettaa nöyristelyn ja viisveisaa kaikesta? Onko mahdollista laihtua ihan vain ajattelemalla itsensä hoikaksi? Power päätyy myös elämään omat hautajaisensa etukäteen.
Värikäs tarina syvenee yhteiskunnalliseksi: kun naisen paikka ei ole enää nyrkin ja hellan välissä, niin missä se on, ja mitä kannattaisi tavoitella?
Kirja julkaistiin Britanniassa elokuussa, ja siihen liittyvät kansainväliset TV-oikeudet on myyty Hollywoodissa."

En juurikaan ole lukenut tämän tyyppisiä kirjoja tai itseapuoppaita muutenkaan, mutta mielestäni ideana tämä on hauska. Nyky-yhteiskunnassa ihmisen pitäisi olla tietynlainen, näköinen ja kokoinen ollakseen hyvä ja menestynyt ihminen. Hyväksytty ja arvostettu. Tämä mielikuva luo hirvittäviä paineita, ja mielestäni ohjaa huomiomme täysin vääriin asioihin.

Marianne Power ryhtyy vuoden kestävään projektiin saadakseen elämäänsä uutta sisältöä ja mielekkyyttä. Hän päättää lukea 12 erilaista self help-opasta ja noudattaa jokaisen niistä ohjeita kuukauden ajan. Oppaat keskittyvät pääasiassa omaan itsetuntoon, joka on Powerin heikko kohta. Lisäksi hän lukee oppaita laihtumisesta, taloudenhoidosta ja parisuhteista. 12 kuukauden projekti venähtää kuitenkin 16 kuukautta kestäväksi seikkailuksi, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Powerin kirja jakaa mielipiteitäni melko lailla kahteen eri suuntaan. Kirjaa lukiessani tunteeni vaihtelivat iloisesta naurusta ärtymykseen. Tarinan kerronnallinen tyyli tekee kirjasta mielestäni helpommin samaistuttavan ja luettavan, mutta toisaalta osa jutuista on niin ristiriidassa keskenään ja yliampuvia, että ne ärsyttävät. Power myös kertoo kirjansa lopussa, että hän on muunnellut lukemiensa kirjojen järjestystä ja näin ollen oikeata tapahtumakulku "(toivoakseni) hyvän tarinankerronnan nimissä". Ratkaisu tekee mielestäni kirjasta poukkoilevan ja epätodellisen. Myös osa kirjavalinnoista kummastuttaa minua, mutta ehkä sellaiset enkeli- ja "universumi palkitsee, vaikkei asian eteen tekisikään mitään"-kirjat  eivät sovi rationaaliseen ajattelutapaani.

Toisaalta pidän kirjan teemasta ja tämän koko projektin loppupäätelmästä. Kaikkien vuoristoradan ylä- ja alamäkien jälkeen Power pääsee maaliin ja löytää mielestäni sen hyvän elämän perusreseptin, joka meidän kaikkien tulisi muistaa. Saadakseen hyvän ja mielekkään elämän ei tarvitse olla kansainvälisesti menestynyt ja rikas, superlaiha ja naimisissa törkeän komean miehen kanssa. Riittää, että on sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään sellaisena kuin on, antaa ennemmin kuin saa sekä tekee sellaisia asioita, joita rakastaa.

Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin ei lumonnut minua, mutta on sen täytynyt johonkuhun osua ja upota, jos sen TV-oikeudet on kerran myyty oikein Hollywoodissa asti. Tarina on mielestäni liian sekopäinen, jotta se tuntuisi täysin uskottavalta. Mutta löytyy sieltä sen kaiken kohelluksen alta kuitenkin pieni totuuden siemenkin.


Power,  Marianne - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin: Yhden naisen yritys selvittää, onko self help-oppaista apua elämänmuutokseen
Gummerus, 2019 (englanniksi Help Me - One woman´s quest to find out if self-help really can change her life 2018)
suom. Marika Saastamoinen
432 sivua

11. toukokuuta 2019

Hyötypuutarha #2 - Perustaminen

Hyötypuutarha-sarjani toisessa osassa käsittelen lavaviljelylaatikon perustamiseen liittyviä asioita. Lisäksi postauksen lopuksi listaan välineitä, jotka kannattaa hankkia samalla, kun käy muutenkin rauta-/puutarhakaupassa.

Kuten jo tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa mainitsin, lavaviljelyn etuina ovat ergonomia, monipuolisuus ja lavan helppo sijoittaminen lähes mille tahansa alustalle. Lavan tukeva ja huolella tehty perustaminen kannattaa, jolloin välttyy rikkaruohoilta ja ylimääräiseltä työltä, kun lavaa ei tarvitse heti seuraavana vuonna olla korjailemassa.

Tarvikkeet
3 lavakaulusta (koko 120 cm x 80 cm x 30 cm)
suodatin/maisemointikangasta
75-100 l salaojasoraa
n. 500 l puutarhamultaa
(kuorikatetta)

Alue, johon viljelylaatikko on tarkoitus laittaa, kannattaa olla mahdollisimman tasainen. Itse alustalla ei ole merkitystä, vaan viljelylaatikon voi perustaa kaikenlaisille alustoille.
Pinoa lavakaulukset haluamaasi paikkaan tukevasti ja tasaisesti. Leikkaa suodatin- tai maisemointikankaasta reilusti pohjaa suurempi pala ja aseta se kehikon pohjalle. Levitä kankaan päälle n. 15 cm:n kerros salaojasoraa ja sen jälkeen puutarhamultaa niin, että lavan yläreunaan jää tyhjää tilaa n. 10 cm. Sen jälkeen lava on valmis ja siihen voi istuttaa haluamiaan tuotteita. Lavan ulkopuolelle voi levittää halutessaan kuorikatetta, jolloin lavan reunus pysyy siistimpänä.

Suodatinkankaan idea on pitää maaperästä ylöspuskevat rikkaruohot ja muut ei-toivotut lajit poissa viljelylaatikosta. On myös tärkeää valita mullaksi rikkaruohovapaata puutarhamultaa. Ensimmäisenä vuonna multaan ei tarvitse lisätä lannoitteita, jos valitsee valmiiksi lannoitetun multavaihtoehdon. Sen jälkeen multaa on hyvä vuosittain lannoittaa ja keventää, esimerkiksi kompostilla. Salaojakerros ei ole pakollinen, mutta se vähentää kasvien ylikastelun riskiä, kun ylimääräinen vesi pääsee juuristosta pois, esimerkiksi rankan sateen jälkeen.


Välineet
Jo tässä perustamisvaiheessa pohdin hieman pidemmälle tulevaan ja siihen millaisia välineitä puutarhanhoidossa tarvitaan ylipäänsä, jotta voin ostaa ne samalla kerralla, kun käyn hankkimassa muut lavaan tarvittavat tarvikkeet. Jos niitä ei entuudestaan löydy, kannattaa hankkia ainakin seuraavat välineet:

Puutarhalapio. Pienellä lapiolla onnistuu tarkkuutta vaativat kaivuutyöt sekä kasvien kylväminen ja istuttaminen.

2 Pistolapio. Isommalla lapiolla käy esimerkiksi viljelylaatikon mullan nostelu ja sekoittaminen silloin, kun sitä kevennetään.

Hara. Haran avulla voidaan pehmentää mullan pintaa ja kitkeä rikkaruohoja.

Pikkuharava. Pienellä, käteen mahtuvalla haravalla on helppo siistiä kukkapenkeistä ja ahtaista paikoista rikkaruohot ja lehdet pois. Se on myös kätevä mullan pinnan tasoittamisessa.

Kastelukannu. Jos viljelylaatikon kastelu ei onnistu puutarhaletkun avulla, täytyy se kastella kannulla. Lavaviljelylaatikko vaatii enemmän kastelua kuin tavallinen kasvimaa/kukkapenkki, koska siihen ei nouse maaperästä kosteutta kuten tavalliseen kukkapenkkiin (kapillaari-ilmiö). Kannattaa kuitenkin varoa ylikastelua.

Hallaharso. Hallaharson avulla suojataan istutettuja/kylvettyjä kasveja hallalta, tuulelta, kovalta sateelta ja tuholaisilta. Harso kerää alleen lämpöä, mikä edesauttaa kasvien kasvua.

6. toukokuuta 2019

Kristiina Vuori - Viipurin valtiatar

"Puolison kuolema nosti Gunilla Besen linnanpäälliköksi. Tilapäisesti, ajateltiin. Sisukas Gunilla tuumi toisin ja hallitsi Viipuria kaksi vuotta.
Kun Erik Turenpoika Bielke v. 1511 kuolee, Ruotsin neuvosherrat vaativat Viipurin linnan avaimia. Mutta leskirouva Gunilla salpaa portit eikä päästä uutta kastellaania edes sisään kaupunkiin. Miten nainen, kahdeksan lapsen äiti, voisi johtaa sotajoukkoja tai neuvotella rauhasta venäläisten kanssa?
Lisäksi Gunillalla on salaisuus, kaksikin. Pahin on se, ettei hän ole kuten muut. Erik oli hänen kilpensä liian äänekästä ja räikeää maailmaa vastaan. Kuka tukee häntä nyt, kuka valehtelee hänen vuokseen pahoina, mustina hetkinä? Toinen salaisuuksista on sydämeen kätketty, niin arka, ettei sellaista saisi vaimolla olla, ei edes leskellä...
Voimanaisten kuvaajana tunnetun Kristiina Vuoren lumovoimainen romaani uhmakkaasta Viipurin linnan valtiattaresta."

Pidän todella paljon Kristiina Vuoren kirjoista ja odotan joka kevät innolla hänen uusinta teostaan. Tämä tuorein tuotos ilmestyi noin kuukausi sitten, eikä jätä kylmäksi tälläkään kertaa.

Tarina alkaa siitä, kun Erik Turenpoika Bielke kuolee ja Gunilla Bese tajuaa jäävänsä yksin maailmaa vastaan. Huollettavana on katras lapsia sekä Ruotsinmaan lukkona toimiva Viipurin linna ja sen asukkaat. Yksi jos toinen on kärkkymässä vapautunutta kastellaanin paikkaa. Kaiken tämän huolen lisäksi Gunilla käy sisäistä kamppailu oman minuutensa kanssa. Hän ei ole kuten muut, eikä aina välittäisikään olla, mutta uudessa asemassaan hän ei saa herättää pienintäkään epäilystä avuttomuudesta ja osaamattomuudesta. Sisukkuudellaan hän estääkin sodan syttymisen ja turvaa Viipurin kaupungin elämää kahden vuoden ajan.

Kirja pohjaa tositapahtumiin, vaikka Vuori onkin tulkinnut ja värittänyt tarinaa omalla tavallaan. Minuun vetoaa erityisesti Vuoren kirjoitustyyli; se, miten hän kertoo ja kuvaa henkilöhahmojen elämää. Teksti vilisee entisajan sanoja, ja lukiessa tuntuu kuin sukeltaisi suoraan tarinan maailmaan, niin aidolla ja välittömällä tavalla Vuori on saanut vangittua ajan hengen tekstiinsä. Minut kirja tarrasi mukaansa heti ensisivuilta lähtien ja piti mukanaan loppuun saakka.

Vuori kuvaa kirjoissaan historiallisia merkkihenkilöitä, vahvoja suomalaisia naisia, jotka pärjäävät elämässään tiukkoinakin aikoina, vaikka elämä välillä viskoo oikein olan takaa. Eikä rouva Gunillankaan elämästä vastustusta puutu. Tein ennen lukemista sen virheen, että loin kirjasta ennakkokäsityksiä, mitkä eivät sitten tietenkään kaikki toteutuneet. Vuorelta on ilmestynyt jo lähemmäs kymmenen romaania ja kaikista niistä olen pitänyt, joten toisaalta tiesin jo mitä odottaa, mutta toisaalta taas jokainen teos on omanlaisensa, eikä välttämättä kolahda ihan samalla lailla kuin aiemmat. Tässäkin kirjassa on paljon hyvää, mutta jotain siitä jäi puuttumaan, jotta se olisi täysin saanut minut lumoihinsa. Ehkä se tietty kaava, joka kaikissa Vuoren kirjoissa on sama, ei enää tehonnut samalla lailla kuin aiemmin.

Henkilönä Gunilla Bese on mielestäni mielenkiintoinen ja aidon eläväinen. Tunsin hänet jotenkin itselleni erityisen läheiseksi ja näin hänessä samoja piirteitä kuin mitä minussa on. Gunillaan on helppo samaistua ja sekin tekee kirjasta niin mukaansatempaavan, kun tuntee elävänsä mukana Gunillan elämässä.

Viihderomaanin genressään teos on sitä, mitä luvataan. Kirja on viihdyttävä, mutta sisältää myös syvällisemmän puolen. Vuoren sekoitus historiaa ja romantiikkaa, totta ja tarua, iloa ja surua on onnistunut yhdistelmä, jonka pariin on aina mukava palata. Joudun jälleen odottamaan vuoden seuraavaa kirjaa.



Vuori, Kristiina - Viipurin valtiatar
Tammi, 2019
347 sivua

4. toukokuuta 2019

Mennyt kuukausi - Huhtikuu

Huhtikuu on vilahtanut ohitse nopeasti ihanasta auringosta ja lämmöstä nauttien. Pääsiäinen rikkoi rutiinia ja toi samalla hieman kaivattua pidempää lomaa arjesta. Nyt, kun olen "päässyt sisään" uuteen työhöni, alkavat meillä todella kiireiset ajat ja vapaapäiville voi heittää hyvästit vähäksi aikaa. Toisaalta on se kiireinen ja stressaava työ parempi kuin täydellinen toimettomuus. Eli olen vain kiitollinen siitä, että on ylipäänsä töitä.

Viime kuussa suunnittelin aloittavani oman pienen hyötypuutarhani. Koska säät hellivät, pääsin suunnittelun tasoa pidemmälle ja nyt pihallani komeilee lavaviljelylaatikko. Hyötypuutarha-sarjaani on siis jatkoa luvassa! Ensimmäisen postauksen voit kurkata täältä. Kylvöä en ole vielä voinut tehdä, koska on edelleen yöpakkasia ja tilanne ei näytä helpottavan ihan vielä. Mutta eiköhän se kesäkin sieltä jossain vaiheessa tule. Fiilistelin lähestyvää kesää jo hieman etukäteen ja keräsin inspiraatiopostauksen erilaisista leivonnaisista, mitä voisin tarjota kuvitteellisissa juhlissani kevään ja kesän aikana. Postauksen voit lukea täältä.

Asioita, joista olen kiitollinen viime kuun ajalta, ovat ehdottomasti se lämpö ja valo, jotka valtasivat Suomen. Toinen ihana asia oli huomata puihin ilmestyneet hiirenkorvat. Olen myös vihdoin päässyt pyöräilemään!

Huhtikuun luetut kirjat
Erikson, Thomas - Idiootit ympärilläni
Goldberg, Leonard - Sherlock Holmesin tytär
Manson, Mark - Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
Montgomery, Lucy Maud - Pieni runotyttö
Montgomery, Lucy Maud - Runotyttö maineen polulla
Montgomery, Lucy Maud - Runotyttö etsii tähteään


Toukokuu on minulle vielä vähän mysteeri. Tapaan ainakin erään minulle hyvin rakkaan ystävän pitkän ajan jälkeen. Kaikki muu on avoinna ja odotan innolla, mitä uusi kuukausi tuo tullessaan. Toivottavasti lisää valoa ja lämpöä.

Lukulistallani on tässä kuussa ilmestyvä Nic Stonen Kolme on parillinen luku-kirja ja saa nähdä, ehdinkö saada sitä käsiini tämän kuun aikana. Lukulistani kun on tuhottoman pitkä...

Tv:stä seuraan tällä viikolla TV2:lla alkanutta Kandit-sarjaa, jossa on nyt toisen kerran pääosassa eläinlääketieteen kandidaatit. Sarja seuraa kolmen kandin ensimmäistä kesää eläinlääkäreinä. Mielestäni ohjelmaan mukaan lähteneet kandit, niin ihmisiä kuin eläimiäkin hoitavat, ovat todella rohkeita.

29. huhtikuuta 2019

Inspiraatiota kevään & kesän juhliin

Kesän lähestyessä myös juhlien määrä kasvaa ja moni miettii tarjottavia juhliinsa. Tästä inspiroituneena etsin leivonnaisia ja ideoita, joita voisin hyödyntää omissa juhlissani, jos sellaiset haluaisin järjestää. Tykkään selata ja tutkia erilaisia reseptejä ihan ajankuluksenikin ja kerätä erilaisia ideoita omiin tuotoksiin. Toivottavasti myös te inspiroidutte näistä ehdotuksista!

Alkuun
Mielestäni juhlien alkumaljan ei aina tarvitse olla alkoholipitoinen, vaan myös alkoholiton juoma voi olla yhtä juhlava. Maistoin tätä kyseistä juomaa eräissä häissä kesäkuumalla, ja ai että se oli hyvää! Niin raikkaan ja miellyttävän makuinen. Juoma on saanut nimensä Mannerheimin kotitilan, Louhisaaren, mukaan ja tiettävästi se oli myös Mannerheimin makuun. Mikä parasta, sen tekeminen onnistuu myös helposti kotona samalla periaatteella kuin siman valmistaminen. Ohje Louhisaaren juomaan löytyi Marttojen sivuilta.

Suolaiset leivonnaiset
Voileipäkakut ovat jälleen mitä trendikkäimpiä juhlatarjottavia ja monen suomalaisen suuhun sopivia. Löysin Kinuskikissan sivuilta kasvisruokavalioon sopivan härkisvoileipäkakun ohjeen. Kakussa hieman erikoisempaa on sen liivatteella hyydytettävä täyte. Kakkuun makua tuovat maissilastuista tehty pohja ja täytteeseen lisätty salsadippi.

Toisessa valitsemassani voileipäkakussa innovatiivista ja inspiroivaa on muoto. Valion kalavoileipäkakku on nimittäin kääritty rullalle kääretortuksi! Välillä myös erilaisilla muodoilla saadaan uutta tekstuuria muutoin "tavanomaisiin" tuotteisiin.

Jos voileipäkakut eivät ole juttusi, voit harkita tätä näyttävää suolaista piirakkaa. Ihastuin täysin tähän Annin uunissa-blogista löytämääni korkeaan paprika-sipulipiirakkaan. Suolaiset piirakat ovat siitä kivoja, että niitä voi maustaa ja varioida loputtomasti omaan makuun sopivaksi. Plussana on tietysti se, että piirakan voi tehdä hyvissä ajoin pakkaseen odottamaan juhlapäivää.

Jos halutaan tarjota suupalakokoisia tuotteita, tuulihatut ovat tähän oiva tuote. Annin uunissa-blogin suolaisten tuulihattujen ohjeessa on ihana, italialaistyyppinen täyte.

Makeat leivonnaiset
Mielestäni juhlapöydän kruunu on maistuva kakku. Täytekakku on aina varma valinta. Tämän kakun valitsin ehdottomasti sen kauniin, mutta yksinkertaisen koristelunsa vuoksi. Ja mikä sen kesäisempää kuin Kinuskikissan auringonkukkakakku.

Myös tämä ihastuttava kreemikakku lumosi minut ulkonäöllään. Lisäksi kakun täytteenä toimiva mustaherukkamousse nostatti veden kielelleni. Ohje on Annin uunissa-blogista nimellä Hyvän Mielen Vesivärikakku. Nämä molemmat kakut ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ollakseen kaunis ja inspiroiva, kakun ei tarvitse olla mitenkään kovin monimutkainen ja vaikea, vaan yksinkertaisuudella ja helppoudella pääsee jo hyvin pitkälle.

Myös yksinkertainen on tämä vegaaneille sopiva jäädytetty mangokakku. Idea on erittäin hieno ja inspiroiva, mutta kakkua tarjoiltaessa tulee huomioida se, ettei se pääse sulamaan liikaa, jolloin se levähtää. Tämä voi tuottaa kesäkuumalla hieman haasteita, kuten kaikkien kakkujen kanssa.

Kakun kavereiksi bongasin kaksi piparkakkuohjetta Kinuskikissan sivuilta. Näissä lusikkaleivissä minut hurmasi ihanan raikas raparperitäyte ja kolakekseissä ihastuin paahteisen sokerin makuun, jota löytyy siis myös lusikkaleivistä. Osa karttaa lusikkaleipien tekemistä niiden haasteellisuuden vuoksi, mutta kolakeksien ansiosta myös siitä pääsee nauttimaan hieman pienemmällä vaivalla.

Kahvikakun tilalle valitsin herkulliselta vaikuttavan vadelma-juustokakkubrownien, joka löytyy Annin uunista-blogista. Tämä on niin näyttävä, että voisi korvata jopa kakun!

Pullahan kuuluu joka juhlaan, mutta ei senkään tarvitse tylsä olla. Tällaisille sokerihiirille kuin minä tämä pullaohje on pala taivasta! Tocpapullan ohjeen olen löytänyt Kodin Kuvalehden sivuilta.


Näitä ohjeita etsiessäni löysin paljon kaikkea ihanaa, mitä haluaisin kokeilla ja toteuttaa. Täytyy laittaa reseptit korvan taakse ja ottaa käyttöön, kun oikea hetki tulee!

23. huhtikuuta 2019

Hyötypuutarha #1 - Suunnittelu

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat hoitaa puutarhaansa ja kasvattaa siellä erilaisia tuotteita, kuten mummoani, jolla oli parhaimmillaan kaksi isoa avokasvimaata, jossa kasvoi erilaisia juureksia. Lisäksi oli useampi omenapuu, karviais-, puna- ja mustaviinimarjapensaita, raparperia sekä mansikoita. Mutta entisaikoina tärkeänä pidetty omavaraisuus on nykyään jo melko unohtunut asia. En ole aiemmin pitänyt itseäni kovinkaan loistavana viherpeukalona, mutta nyt minulla on jo pidemmän aikaa itänyt mielessäni ajatus pienestä hyötypuutarhasta. Päätin samalla projektia aloittaessani, että teen tänne blogiin juttusarjan puutarhani vaiheista. Ensimmäinen postaukseni käsittelee puutarhan suunnittelua.

Kuten kaikki aina, alkaa työ hyvästä suunnitelmasta. Myös kaupungissa pystyy kerros- tai rivitalossa pitämään pientä hyötypuutarhaa. Jos innostus on kovempi ja suunnitelmat suuremmat, voi jo ajatella siirtolapuutarhapalstan hankintaa. Itse lähden pienellä liikkeelle ja kokeilen onko tämä minun juttuni.

Aloitin suunnitelman teon päättämällä, minne ja minkälaisen puutarhan tarvitsen. Viljelymenetelmiä on moneen eri lähtöön ja päädyin omassa puutarhassani lavaviljelyyn. Sen etuina ovat ergonomia, helppo sijoitettavuus ja monipuolisuus. Lavaviljelyssä lavan keskimääräinen korkeus on n. 60 cm, mikä tekee sen hoitamisesta myös keholle mukavampaa. Lavan voi perustaa melkein minne tahansa ja korkeutta säätelemällä siinä voi kasvattaa myös juureksia.
Lava kannattaa sijoittaa mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaisaan paikkaan, koska suurin osa siinä kasvatettavista tuotteista vaatii paljon auringonvaloa - 6-8 tuntia päivässä. Liian tuulinen paikka voi haitata merkittävästi kasvien kasvua, koska se haihduttaa vettä, viilentää kasvupaikkaa ja voi pahimmassa tapauksessa rikkoa hennoimmat kasvit. Lavan sijoittelussa on myös hyvä huomioida läheisyys vesipisteisiin, jottei sen kastelu ole liian työlästä. Lavassa kasvatettavat kasvit vaativat enemmän kastelua kuin avomaalla.

Lavaa, ja puutarhaa suunnitellessa muutenkin, hyvä lähtökohta suunnittelulle on tarve. Minun taloudessani on syöjiä yksi, joten en tarvitse mitään kovin massiivista lavaa. Käytetyin lavakoko on eurolava eli 120 cm x 80 cm. Valmiita lavakauluksia saa eri valmistajilta tai sitten voi itse nikkaroida haluamansa kokoisen lavan. Yleisin lavakauluksen korkeus on 30 cm ja omaan lavapuutarhaani otin kolme lavakaulusta, jolloin valmiin lavan korkeus on 90 cm. Lavan korkeutta säätelee se, millaisia kasveja aiot puutarhassasi kasvattaa. Syväjuuriset vihannekset, kuten porkkana, vaativat vähintään puoli metriä syvyyssuunnassa kasvutilaa. Yrteille taas riittää matalampikin lava. Lavan multatilaa vievät pohjalla oleva n. 15 cm:n salaojitus sekä lavan ylävara, joka on n. 10 cm. Tällöin kasvutilaa jää syvyyssuunnassa n. 65 cm.


Jo pohtiessani lavan kokoa mietin kasveja, joita haluan puutarhassani kasvattaa. Päätin näin ensimmäisellä kerralla valita kasveikseni sellaisia, joita ei tarvitse esikasvattaa, vaan ne voi kylvää suoraan maahan. Valitsin kasveikseni juureksista porkkanan, yrteistä ruohosipulin ja oreganon sekä kukista kääpiösamettikukan ja tarhakehäkukan, joita voi myös syödä. Luin aihetta tutkiessani Anne-Marie Nageleisenin kirjan ruutuviljelystä (Laatikkopuutarhurin opas. Runsas sato ruutuviljelyllä. Minerva, 2017). Kirja on hyödyllinen tällaisille aloittelijoille kuin minä. Kirjan mukaan ruuduissa, kun viljellään, olisi hyvä varata eri kasveille n. 40 cm x 40 cm:n kasvutila. Näin ollen lavassani olisi kuusi tällaista ruutua eri kasveille.  Kun kylvettävät kasvit on valittu, tehdään kasvatussuunnitelma, josta selviää kunkin kasvin paikka ja istutusajankohta. Näin ollen porkkanoille tulee 80 cm x 60 cm -kokoinen alue ja yrteille sekä kukille 40 cm x 30 cm -kokoiset alueet.


Tunnustautuuko joku "viherpeukaloksi"? Onko puutarhanhoito tuttua?