Julia Thurén - Kaikki rahasta

"Käytätkö rahasi asioihin, jotka todella tekevät sinut onnelliseksi? Haluaisitko ryhtyä sijoittamaan, muttet tiedä miten päästä alkuun?

Kaikki rahasta auttaa ottamaan oman talouden haltuun. Kirja tarjoaa selkeät vinkit henkilökohtaisen budjetin laatimiseen, säästämiseen ja sijoittamiseen. Aitojen esimerkkien avulla se kertoo muun muassa, miten raha vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, miten parisuhteessa tulisi hoitaa tulot ja menot tasa-arvoisesti, kuinka selvitään rahavaikeuksista ja milloin kannattaa ottaa lainaa.

Julia Thurén on toimittaja, joka kirjoittaa rahasta sanoma- ja aikakauslehtiin sekä pitää suosittua Juliaihminen-blogia. Tässä kirjassa Julia kertoo avoimesti omasta taloudestaan ja siitä, miten onnistuu keskituloisena säästämään kymppitonnin vuodessa.

Lisäksi kymmenet julkisuuden henkilöt ja tavalliset suomalaiset kertovat kirjassa omasta suhteestaan rahaan."

Rahasta ja säästämisestä puhuminen on tällä hetkellä pinnalla. Yhä useampi on kiinnostunut sijoittamisesta ja aiheesta kirjoitetaan paljon. Tässä on mielestäni oiva teos aiheesta kiinnostuneille ja vasta-alkajille.

Thurén kirjoittaa rahasta positiiviseen ja kannustavaan sävyyn. Vaikka hän on omien sanojensa mukaan keskituloinen, kirja on suunnattu kaikentuloisille ihmisille ja eri elämänvaiheisiin. Ehkä kymppitonnin säästäminen vuodessa on pienituloiselle pienoista utopiaa, mutta säästötavoitteen voi mitoittaa omiin tuloihinsa sopivaksi. Lisäksi tuo kymmenentuhannen euron säästäminen on vain pieni osuus kirjan annista.

Thurénin tyyli on jutusteleva, mistä pidän. Kirjassa käsitellään rahaa monipuolisesti ja normalisoidaan sen asemaa. Monelle raha on edelleen tabu, josta ei sovi keskustella, mikä on mielestäni väärin. Rahavaikeuksissa olevaa ei syytetä tilanteestaan, vaan tarjotaan konkreettisia neuvoja selvitä tilanteesta. Yleisimpiä rahatermejä avataan, mikä helpottaa tekstin ymmärtämistä. Lukuisat ihmisten omat kokemukset rahasta ovat hieno lisä tukemaan kirjan sanomaa. Kokemuksissa korostuu ehkä kuitenkin liikaa 30-vuotiaat naiset. Olisin toivonut suurempaa ikähaarukkaa ja myös muutamaa tavallisen suomalaisen miehen tarinaa.

Kirjassa on monta hyvää vinkkiä ja neuvoa, jotka olen laittanut takataskuun tulevaa varten. Kirja on kattava opas siihen, miten tutustua omaan talouteensa ja rahankäyttöönsä. Koska jokainen voi elää tuloistaan huolimatta yli varojensa, on jokaisen oltava perillä omasta budjetistaan. Nimensä mukaisesti kirja sisältää kaiken rahasta. 

"Kuudes syy puhua rahasta on tämän kirjan kannalta kaikkein olennaisin: mitä enemmän ja arkisemmin rahasta puhuu, sitä paremmin sitä oppii käsittelemään. Rahan käyttäminen on taito siinä missä vaikka ruuanlaittaminen."

(Sivulla 15, luvusta Aluksi, alaotsikosta Kuusi hyvää syytä puhua rahasta)

Thurén, Julia - Kaikki rahasta: Näin säästin kymppitonnin vuodessa

Gummerus, 2018 (toinen painos)

325 sivua

Sofi Oksanen - Puhdistus

"Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta.

Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö."

Puhdistus on vuonna 2008 saanut kirjallisuuden Finladia-palkinnon, vuonna 2009 Runeberg-palkinnon sekä vuonna 2010 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Kyseessä on siis hyvin ylistetty ja pidetty teos, eikä suotta. Minulle tuli yllätyksenä, että kirja on alunperin Oksasen ensimmäinen näytelmä vuodelta 2007, ja hän on kirjoittanut kirjan vasta sen jälkeen.

Vuonna 1992 Aliide Truu elää yksin rauhassa Viron maaseudulla. Hän on kokenut toisen maailmansodan, Neuvostoliiton miehityksen, kommunismin ja maan uudelleenitsenäistymisen. Rauhallinen elo keskeytyy, kun Aliide löytää pihaltaan kaltoinkohdellun Zaran. Zara on paennut vangitsijoiltaan, hyväksikäyttäjiltään. Kyräilyn ja epäluuloisten keskustelujen myötä Aliide joutuu kohtamaan menneisyytensä ja sen haamut. Kello tikittää koko ajan; pääseekö Zara karkuun vainoajiltaan?

Puhdistus on syväluotaus Viron lähihistoriaan ja sen tragedioihin. Aikaan, jolloin Siperiaan saattoi joutua väärästä katseesta; aikaan, jolloin kaikki pettivät toisiaan. Oksasella on aiheeseen omakohtainen ote ja varma tyyli. Aliiden ja Zaran kohtalot ovat raastavia ja julmia, ja silti ne saattavat tänäpäivänäkin olla jollekulle totta. Naisten epätoivo on paikoin käsinkosketeltavan aitoa. Aliide ei pysty pakenemaan valintojaan edes yltiöpäiseen touhuamiseen, jatkuvaan vihannesten säilömiseen.

Tarina aukeaa pikkuhiljaa kuin lankakerä ja kaikki naisten kokemat kaameudet tulevat esiin yksitellen. Tunnelma on osittain jopa painostava, mutta ei mielestäni liian ahdistava. Vaikka tarina on synkkä, on siinä mukana myös jonkinlainen hippunen toivoa paremmasta. Molemmat naiset uskovat valintoja tehdessään, että ne kantavat myöhemmin tulevaisuudessa hedelmää ja elämä paranee.

Tarina etenee jouhevasti ja sivut hupenevat kiihtyvällä tahdilla. Lopussa odottaa tyrmistys, ainakin minulla. Parasta antia kirjassa on mielestäni Oksasen toisaalta hyvin eleetön ja kylmä, mutta toisaalta hyvin tarkka henkilökuvaus. Puhdistus on vaikuttava lukukokemus, ja pidän siitä. Rankasta teemastaan huolimatta. Tässä on kirja, jonka pitäisi olla kaikkien "100 kirjaa, jotka tulisi lukea"-listalla. Se ei jätä ketään kylmäksi.

Oksanen, Sofi - Puhdistus

WSOY, 2008

381 sivua

Kevään uutuuskirjat

Hyvää joulua kaikille myös minunkin puolestani, näin heti kärkeen! Keväällä julkaistaan jälleen huikea määrä uutuuskirjoja. Alle olen poiminut tarjonnasta ne kirjat, jotka haluan ehdottomasti lukea.


Tammikuu

Cassandra Clare - Pimeyden kuningatar (Otava)
Suositun Varjojen kaupungit-sarjan sisartrilogian Varjometsästäjät päätösosa. "Sodan uhka on todellinen, ja Varjometsästäjät vaarassa hajaantua. Julian ja Emma tekevät epätoivoisia ratkaisuja yrittäessään tukahduttaa rakkautensa, selvitäkseen hengenvaarallisesta tehtävästä."

Rinna Saramäki - 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman (Otava)

"Rinna Saramäki antaa selväsanaiset ja tutkimustietoon perustuvat ohjeet ilmastonmuutoksen hillintään aina vaatevalinnoista bokashikompostointiin." Sisältää 250 arjen pientä ekotekoa, joilla voimme hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

Beth O'Leary - Kimppakämppä (WSOY)
Romanttinen romaani kertoo kämppiksistä, jotka eivät koskaan ole tavanneet, mutta nukkuvat silti samassa sängyssä. Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät. "Hersyvän sydämellinen menestysromaani erikoisesta asumisjärjestelystä."

Helmikuu

Josie Silver - Tule takaisin (Otava)
"Taianomainen rakkaustarina sydämen mahdollisuuksista." Lydia menettää aviomiehensä Freddien ja hänen maailmansa murenee. Pikkuhiljaa elämä kuitenkin jatkuu ja Lydia huomaa rakastuvansa uudelleen.

Maaliskuu

Kristiina Vuori - Neitsytkruunu (Tammi)
"Väkevä tarina Anna Tottista ja ajasta, jona nainen oli miehen omaisuutta, papit kurittivat syntisiä ja näkymättömän pelko oli todellista." Rakastetun Kristiina Vuoren historiallinen romaani sijoittuu 1400- ja 1500-lukujen vaihteeseen, kun Suomessa kuohuu juuttiviha, eikä naisella ole juurikaan arvoa. Lujinkin tahto murtuu kohtalon alla.

Paula Havaste - Morsiusmalja (Gummerus)

Teos jatkaa kirjojen Pronssitähti ja Vierashuoneet aloittamaa tarinaa.

Huhtikuu

Elina Pitkäkangas - Hukan perimät (Myllylahti)
Hukan perimät on itsenäinen osa Kuura-trilogialle ja se avaa trilogiassa esiintyvien Alexin ja Väinön tarinaa. 

Enni Mustonen - Pukija (Otava)
Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan kahdeksannessa osassa eletään vuotta 1949. Ida Erikssonin tyttärentytär on kirjoittanut ylioppilaaksi, ollut piikomassa Englannissa ja on nyt lähdössä luomaan uraa Hollywoodiin puvustajaksi.

Sara Medberg - Kamarineitsyt (Otava)
"Säätyeroja ja silkkipukujen kahinaa romantiikan ajan Turussa, missä ompelijatar Charlotta etsii omaa Darcyaan."

Kesäkuu

Salla Simukka - Lukitut (Tammi)
"Hätkähdyttävä YA-romaani maailmasta, jossa nuoret joutuvat vankilaan rikoksista, jotka heidän on laskettu tulevaisuudessa tekevän."

Tuotesuositus: Gluteeniton reseptikirja

Marjo Jokinen & Leila Kekkonen - Hapanleivästä sacherkakkuun.
Otava, 2017 (uudistettu laitos)
141 sivua

Erilaiset erityisruokavaliot ovat lisääntyneet viime vuosina hurjaa vauhtia. Asiaan vihkiytymättömille tai uusia tuulia kaipaaville reseptikirjat ovat mitä mainion tapa syventää osaamistaan. Tämä kyseinen kirja, Hapanleivästä sacherkakkuun, on loistava paketti perustietoa keliakiasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta. Se sisältää reseptejä laidasta laitaan niin suolaisista kuin makeista leivonnaisista taitotasosta riippuen niin aloittalijalle kuin kokeneemmallekin tekijälle.

Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 2004 ja suuren suosionsa vuoksi siitä julkaistiin uusi, hieman laajempi painos vuonna 2017. Kirjan takana ovat Suomen Keliakialiitto ry:n asiantuntijat, kotitalousopettajat Marjo Jokinen ja Leila Kekkonen. Uusin painos sisältää n. 160 reseptiä aina leivistä ja pikkusuolaisista pizzoihin sekä pullista ja kakuista pikkuleipiin asti. 

Minulla itselläni on kirjasta tämä uusin painos, mutta lapsuudenkodissani ihastuin jo sen ensimmäiseen painokseen. Teos on mielestäni monipuolinen ja se onkin käytössäni melko usein, kun kylään tulee keliakiaa sairastava vieras. Omia ehdottomia suosikkejani ovat olleet suklaacookiesit, vadelma-mantelipikkuleivät sekä kasvissämpylät. Ohjeet ovat helppoja ja selkeästi kirjoitettuja ja ne sopivat sekä arkeen että juhlaan. Tieto-osiosta löytyy kattava lista siitä, mitä pitää ottaa huomioon gluteenittomasti leivottaessa ja esimerkiksi lista kielletyistä tuotteista, jotka eivät sovi sisältämänsä gluteenin vuoksi.

Viisi kirjailijaa, joiden kirjat kuvaavat minua lukijana

Löysin tämän kyseisen idean täältä, Lukuisan blogista, missä tarkoituksena on valita viisi kirjaa, jotka kuvaavat itseä lukijana. Mutta muunsin sitä hieman omaan tarkoitukseeni sopivaksi, kun tajusin, etten mitenkään pystyisi valitsemaan vain viittä kirjaa, jotka kuvaavat minua. Niinpä valitsin viisi kirjailijaa, joiden tuotannossa on kirjoja, jotka kertovat minusta lukijana. Listani tulee tässä.

1   Salla Simukka
Kaikki Salla Simukan kirjat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta suurimman niistä teki Lumikki-trilogia. Simukka kuvaa hyvin erilaisuutta ja tietä itsensä löytämiseen. Pidän myös valtavasti hänen tyylistään ja tarinankerrontatavastaan. Tarinat aukeavat pikkuhiljaa kirjan edetessä, kun kertoja paljastaa henkilöistä ja heidän taustoistaan pieniä vihjeitä tipottain.

2   Kristiina Vuori
Kristiina Vuorelta on ilmestynyt tähän mennessä kahdeksan romaania, ja olen pitänyt kaikista. Kirjat kertovat vahvoista naisista, joiden on täytynyt selviytyä tavalla tai toisella omin avuin elämässä aikana, jolloin nainen on ollut miestä varten. Juuri historian kuvaus ja aistivoimainen kerronta ovat Vuoren vahvuuksia. Pidän paljon historiallisista ja romanttisista romaaneista.

3   Elina Rouhiainen
Jos minun pitäisi valita kirjallisuuden genre, jota eniten luen, se olisi fantasia. Se on viime vuosina jäänyt vähemmälle, mutta rakastan silti edelleen hyviä fantasiakirjoja. Ja niistä yksi suurimpia suosikkejani on Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja. Myös tästä löytyy romantiikkaa ja nuori itseään etsivä nainen, joka on samaan aikaan äärettömän vahva, mutta silti niin rikki.

4   Jojo Moyes
Jojo Moyes on mielestäni kirjailija, johon kaikkien tulisi tutustua, niin upea hän on. Erityisesti rakastan hänen kerrontatyyliään. Kirjoja lukiessa tunteet menevät täydellistä vuoristorataa, ja välillä itketään ilosta ja toisinaan surusta. Kirjojen hahmot ovat myös ihanan monitasoisia, ja eräällä tavalla pidän eniten henkilöhahmoista, jotka ovat epätäydellisiä, rikkinäisiä, epävarmoja... Normaaleja ihmisiä. Moyesilla on ilmeisesti melko paljon vielä suomentamatonta tuotantoa, jota odotan innolla.

5   Väinö Linna
Väinö Linna edustaa täysin toisentyyppistä kirjallisuutta mitä aikaisemmat, mutta on silti vienyt palan sydämestäni. Etenkin Täällä Pohjantähden alla-trilogia. Historia, erityisesti Suomen historia, kiinnostaa minua, ja Linnan kirjat ovat oivia kuvauksia siitä. Myös teemoiltaan ne koskettavat minua. Linnan kuvaus suomalaisuudesta on edelleen tosi.

Mitkä ovat sinun viisi kirjailijaasi/kirjaasi, jotka kuvaavat sinua lukijana?

Uutuuskirjat, joita odotan

Syksyä kohti, kun mennään, ovat kustantajat jälleen julkaisseet kataloginsa tulevista uutuuskirjoista. Uutuuksien määrä on aivan valtava, ja poimin joukosta kirjat, joita odotan aivan erityisesti.

Toukokuu

S & S Urst - Kontakti (Otava)
Kontakti on trilleritrilogian avausosa, jonka takana ovat Siri Kolu ja Salla Simukka. Kirja kertoo "kahdesta naisesta, joiden välinen yhteys on voimakas, väistämätön – ja tappava".

M & U Susimetsä - Kuninkaan rakuunat #2: Kuriirin viitta (Otava)

Suositun Kuninkaan rakuunat-sarjan toinen osa.

Kesäkuu

Heli Galliano - Lintutyttö (Otava)
Jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Kyyhky ja susi-kirjalle. Renessanssin aikaiseen Eurooppaan sijoittuva romanttinen sarja.

Heinäkuu

Kerstin Gier - Pilvilinna (Gummerus)
Pilvilinna on huippusuositun Kerstin Gierin uusin nuortenromaani, joka kertoo 17-vuotiaasta Fannysta, joka on palkattu hotelli Pilvilinnaan apulaiseksi. Hotelli herää eloon kerran vuodessa uutena vuotena kuuluja uudenvuodenjuhliaan varten. Hotellissa työskennellessään Fanny kiinnittää huomiota sen eriskummallisiin vieraisiin. "Pilvilinna on hurmaavan hyväntuulinen kertomus, jossa on aimo annos vanhan ajan tyttöromaanin viehätystä ja satumaista lumoa."

Petra Tanninen - Erityisen herkkää elämää (Otava)
Erityisen herkkää elämää sisältää tuokiokuvia erityisherkän ihmisen sisäisestä maailmasta. Kirja on suunnattu erityisherkille, ja sen tarkoitus on tarjota vertaistukea.

Elokuu

Paula Havaste - Vierashuoneet (Gummerus)
Vierashuoneet kertoo nuoren perheen elämästä 1950-luvun Neuvosto-Eestissä. Perhe on perustamassa omaa majataloa. Ajat ovat vaikeat, ja "koko ajan saa olla tarkkana ja huolehtia siitä, että teot, sanat ja ilmeet ovat annetun aatteen mukaisia". Etenkin perheen äidillä, Viljalla, on eniten salattavaa.

Raija Oranen - Manu (Otava)

Ylistetyn Raija Orasen kuvaus Mauno Koiviston elämästä.

Johanna Valkama - Jäävuonon Ruusu (Otava)

Metsän ja meren suku-sarjan neljäs osa.

Julian Fellowes - Loiston päivät (Otava)

"Downton Abbeyn tekijän nostalgiaa tihkuva, herkullinen kuvaus brittiläisen yläluokan viimeisistä loiston ajoista. Selvittely vie 1960-luvun Lontooseen, jossa aristokraattiset vanhemmat etsivät yläluokkaisia sulhasehdokkaita tyttärilleen. Damian Baxter – röyhkeä nousukas valmisvaatteissa – ei kuulu heihin. Mutta naiset eivät voi vastustaa häntä."

Syyskuu

Mikko Kamula - Tuonela (Gummerus)
Metsän kansa-sarjan kolmas osa.

Jojo Moyes - Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia (Gummerus)

Tarinakokoelma, joka sisältää 11 romanttista tarinaa. Kirja kertoo "ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteessä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa".

Robin Hobb - Narri ja Näkijä #3: Salamurhaajan kohtalo (Otava)

Odotettu päätösosa Narri ja Näkijä-trilogiaan.

Onko sinulla jokin kirja, jota odotat aivan erityisesti? 

Kaisa-Maria Tölli - HÄIRIÖ! Nainen intissä

"Naisten kynnys hakeutua varusmiespalvelukseen on korkea, mikä johtuu vääristyneistä asenteista ja tiedon puutteesta. Intissä pärjäävä nainen on huippukuntoinen ja paksunahkainen "hyvä jätkä", joka ei valita ja suhtautuu häirintään huumorilla. Naiset vaikenevat ikävistä kokemuksistaan, sillä he pelkäävät leimautuvansa heikoiksi silmätikuiksi.

HÄIRIÖ! on ensimmäinen kattava tietokirja suomalaisnaisista armeijassa. Se haastaa puolustusjärjestelmän tasa-arvoisuuden ja ajankohtaisuuden ja tarjoaa teräviä näkökulmia varusmiespalveluksen uudistamiseksi. Yli puolet naisista kokee varusmiespalveluksessa kiusaamista ja kärsii rasitusvammoista. Jopa yli neljännes naisista kokee seksuaalista häirintää. Sama osuus keskeyttää palveluksensa. Myös yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemus ja jatkuva riittämättömyyden tunne ovat osa naisvarusmiesten arkea. Miten tämä ilmenee, ja miksi näin on? Entä mitä muutoksen aikaansaaminen vaatii?

Kaisa-Maria Tölli on kasvatustieteen tohtori ja reservin luutnantti. Hän on väitellyt lottien selviytymisestä sodassa, toiminut tutkijana Puolustusvoimissa ja vapaaehtoisissa maanpuolustusjärjestöissä sekä rauhanturvaajana Kosovossa. Lisäksi hän on ollut perustamassa ministeri Elisabeth Rehnin elämäntyötä jatkavaa turvallisuuspoliittista ajatushautomoa.

Teoksen esipuheen on kirjoittanut Elisabeth Rehn. Maailman ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä hän oli keskeisessä roolissa edistämässä naisten pääsyä varusmiespalvelukseen ja rauhanturvaajiksi."

Mikäli olet lukenut oman inttiaiheisen postaukseni, tiedät, että tämä aihe on minulle edelleen kipeä. Osittain siitä syystä luin tämän kyseisen kirjan. Kirjan kirjoittaja ja haastattelija Kaisa-Maria Tölli on itsekin suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen vuosina 2011-2012 ja kokenut siellä monien muidenkin naisten tapaan syrjintää ja kiusaamista. Kuten jo kirjan takakansi teksti kertoo, hyvin moni naisvarusmies kohtaa palveluksessaan epäasiallista kohtelua.

Tölli haastatteli kirjaa varten 52 naista ja viittä miestä, jotka ovat suorittaneet palveluksensa vuosien 1996-2017 välisenä aikana useissa eri joukko-osastoissa ja -yksiköissä. Lähes kaikki haastateltavista (yhteensä 50) on saanut johtajakoulutuksen ja 9 kk:n miehistöön kuuluu seitsemän haastatelluista. Vaikka otanta on laaja, olisin toivonut, että miehiä ja miehistöön kuuluvia naisia olisi ollut enemmän. Haastateltavat henkilöt esiintyvät kirjassa nimettöminä ja heidän palvelusvuottaan ei kerrota, ainoastaan Tölli esiintyy omalla nimellään. Kirja sisältää myös katkelmia hänen inttipäiväkirjastaan.

Tölli käsittelee aihetta monipuolisesti ja jaottelee eri epäasiallisen käyttäytymisen muodot omiin lukuihinsa (esimerkiksi syrjintä, häirintä, seksuaalinen häirintä). Etenkin naissotilaiden historiaa ja merkitystä käsittelevät luvut ovat mielestäni mielenkiintoisia. Haastateltavien tarinat ovat samaan aikaan sekä karun kylmääviä että lohdullisia, koska niihin pystyy täysin samaistumaan ja tajuamaan, ettei olekaan yksin oman kokemuksensa kanssa. Ne myös antavat realistisen kuvan armeijasta heille, jotka sinne ovat menossa tai suunnittelevat sitä. Naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on vain vähän tietoa Puolustusvoimien sivuilla. Tietoa on etsittävä itse muualta, kuten esimerkiksi inttiblogeista ja -keskustelufoorumeilta, mikä on väärin. Vaikka armeijasta odotetaan rankkaa, monelle se tulee silti yllätyksenä.

On toki naisia, jotka eivät ole kokeneet minkäänlaista epäasiallista käyttäytymistä palveluksensa aikana, mutta valitettava tosiasia on, että heitä, jotka sitä ovat kokeneet, on enemmän kuin heitä, jotka eivät. Tölli esittelee kirjassaan varteenotettavia ehdotuksia varusmiespalveluksen parantamiseksi, joiden toivon toteutuvan edes jossain muodossa.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sen julkaisu viime syksynä aiheutti melkoisen mylläkän. Se on kattava kokonaiskuva naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykytilanteesta. Ainoan miinuksen joudun antamaan kirjoitusvirheistä, jotka vievät aina mielestäni hitusen kirjan uskottavuutta.

Tölli, Kaisa-Maria - HÄIRIÖ! Nainen intissä

Docendo, 2018

336 sivua

Marianne Power - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin

"Marianne Power on kolmekymppinen nainen, joka paiskii töitä ja maksaa vuokransa säntillisesti, mutta on kadottanut elämän tarkoituksen. Koska missään ei ole mitään järkeä, Power päättää lukea 12 self help-opasta ja noudattaa kunkin niistä ohjeita kuukauden ajan.
Katoavatko kaaostuneet luottokorttivelat, kun pyytää enkeleiltä apua? Löytyykö puoliso, kun lopettaa nöyristelyn ja viisveisaa kaikesta? Onko mahdollista laihtua ihan vain ajattelemalla itsensä hoikaksi? Power päätyy myös elämään omat hautajaisensa etukäteen.
Värikäs tarina syvenee yhteiskunnalliseksi: kun naisen paikka ei ole enää nyrkin ja hellan välissä, niin missä se on, ja mitä kannattaisi tavoitella?
Kirja julkaistiin Britanniassa elokuussa, ja siihen liittyvät kansainväliset TV-oikeudet on myyty Hollywoodissa."

En juurikaan ole lukenut tämän tyyppisiä kirjoja tai itseapuoppaita muutenkaan, mutta mielestäni ideana tämä on hauska. Nyky-yhteiskunnassa ihmisen pitäisi olla tietynlainen, näköinen ja kokoinen ollakseen hyvä ja menestynyt ihminen. Hyväksytty ja arvostettu. Tämä mielikuva luo hirvittäviä paineita, ja mielestäni ohjaa huomiomme täysin vääriin asioihin.

Marianne Power ryhtyy vuoden kestävään projektiin saadakseen elämäänsä uutta sisältöä ja mielekkyyttä. Hän päättää lukea 12 erilaista self help-opasta ja noudattaa jokaisen niistä ohjeita kuukauden ajan. Oppaat keskittyvät pääasiassa omaan itsetuntoon, joka on Powerin heikko kohta. Lisäksi hän lukee oppaita laihtumisesta, taloudenhoidosta ja parisuhteista. 12 kuukauden projekti venähtää kuitenkin 16 kuukautta kestäväksi seikkailuksi, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Powerin kirja jakaa mielipiteitäni melko lailla kahteen eri suuntaan. Kirjaa lukiessani tunteeni vaihtelivat iloisesta naurusta ärtymykseen. Tarinan kerronnallinen tyyli tekee kirjasta mielestäni helpommin samaistuttavan ja luettavan, mutta toisaalta osa jutuista on niin ristiriidassa keskenään ja yliampuvia, että ne ärsyttävät. Power myös kertoo kirjansa lopussa, että hän on muunnellut lukemiensa kirjojen järjestystä ja näin ollen oikeata tapahtumakulku "(toivoakseni) hyvän tarinankerronnan nimissä". Ratkaisu tekee mielestäni kirjasta poukkoilevan ja epätodellisen. Myös osa kirjavalinnoista kummastuttaa minua, mutta ehkä sellaiset enkeli- ja "universumi palkitsee, vaikkei asian eteen tekisikään mitään"-kirjat  eivät sovi rationaaliseen ajattelutapaani.

Toisaalta pidän kirjan teemasta ja tämän koko projektin loppupäätelmästä. Kaikkien vuoristoradan ylä- ja alamäkien jälkeen Power pääsee maaliin ja löytää mielestäni sen hyvän elämän perusreseptin, joka meidän kaikkien tulisi muistaa. Saadakseen hyvän ja mielekkään elämän ei tarvitse olla kansainvälisesti menestynyt ja rikas, superlaiha ja naimisissa törkeän komean miehen kanssa. Riittää, että on sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään sellaisena kuin on, antaa ennemmin kuin saa sekä tekee sellaisia asioita, joita rakastaa.

Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin ei lumonnut minua, mutta on sen täytynyt johonkuhun osua ja upota, jos sen TV-oikeudet on kerran myyty oikein Hollywoodissa asti. Tarina on mielestäni liian sekopäinen, jotta se tuntuisi täysin uskottavalta. Mutta löytyy sieltä sen kaiken kohelluksen alta kuitenkin pieni totuuden siemenkin.


Power,  Marianne - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin: Yhden naisen yritys selvittää, onko self help-oppaista apua elämänmuutokseen
Gummerus, 2019 (englanniksi Help Me - One woman´s quest to find out if self-help really can change her life 2018)
suom. Marika Saastamoinen
432 sivua

Kristiina Vuori - Viipurin valtiatar

"Puolison kuolema nosti Gunilla Besen linnanpäälliköksi. Tilapäisesti, ajateltiin. Sisukas Gunilla tuumi toisin ja hallitsi Viipuria kaksi vuotta.
Kun Erik Turenpoika Bielke v. 1511 kuolee, Ruotsin neuvosherrat vaativat Viipurin linnan avaimia. Mutta leskirouva Gunilla salpaa portit eikä päästä uutta kastellaania edes sisään kaupunkiin. Miten nainen, kahdeksan lapsen äiti, voisi johtaa sotajoukkoja tai neuvotella rauhasta venäläisten kanssa?
Lisäksi Gunillalla on salaisuus, kaksikin. Pahin on se, ettei hän ole kuten muut. Erik oli hänen kilpensä liian äänekästä ja räikeää maailmaa vastaan. Kuka tukee häntä nyt, kuka valehtelee hänen vuokseen pahoina, mustina hetkinä? Toinen salaisuuksista on sydämeen kätketty, niin arka, ettei sellaista saisi vaimolla olla, ei edes leskellä...
Voimanaisten kuvaajana tunnetun Kristiina Vuoren lumovoimainen romaani uhmakkaasta Viipurin linnan valtiattaresta."

Pidän todella paljon Kristiina Vuoren kirjoista ja odotan joka kevät innolla hänen uusinta teostaan. Tämä tuorein tuotos ilmestyi noin kuukausi sitten, eikä jätä kylmäksi tälläkään kertaa.

Tarina alkaa siitä, kun Erik Turenpoika Bielke kuolee ja Gunilla Bese tajuaa jäävänsä yksin maailmaa vastaan. Huollettavana on katras lapsia sekä Ruotsinmaan lukkona toimiva Viipurin linna ja sen asukkaat. Yksi jos toinen on kärkkymässä vapautunutta kastellaanin paikkaa. Kaiken tämän huolen lisäksi Gunilla käy sisäistä kamppailu oman minuutensa kanssa. Hän ei ole kuten muut, eikä aina välittäisikään olla, mutta uudessa asemassaan hän ei saa herättää pienintäkään epäilystä avuttomuudesta ja osaamattomuudesta. Sisukkuudellaan hän estääkin sodan syttymisen ja turvaa Viipurin kaupungin elämää kahden vuoden ajan.

Kirja pohjaa tositapahtumiin, vaikka Vuori onkin tulkinnut ja värittänyt tarinaa omalla tavallaan. Minuun vetoaa erityisesti Vuoren kirjoitustyyli; se, miten hän kertoo ja kuvaa henkilöhahmojen elämää. Teksti vilisee entisajan sanoja, ja lukiessa tuntuu kuin sukeltaisi suoraan tarinan maailmaan, niin aidolla ja välittömällä tavalla Vuori on saanut vangittua ajan hengen tekstiinsä. Minut kirja tarrasi mukaansa heti ensisivuilta lähtien ja piti mukanaan loppuun saakka.

Vuori kuvaa kirjoissaan historiallisia merkkihenkilöitä, vahvoja suomalaisia naisia, jotka pärjäävät elämässään tiukkoinakin aikoina, vaikka elämä välillä viskoo oikein olan takaa. Eikä rouva Gunillankaan elämästä vastustusta puutu. Tein ennen lukemista sen virheen, että loin kirjasta ennakkokäsityksiä, mitkä eivät sitten tietenkään kaikki toteutuneet. Vuorelta on ilmestynyt jo lähemmäs kymmenen romaania ja kaikista niistä olen pitänyt, joten toisaalta tiesin jo mitä odottaa, mutta toisaalta taas jokainen teos on omanlaisensa, eikä välttämättä kolahda ihan samalla lailla kuin aiemmat. Tässäkin kirjassa on paljon hyvää, mutta jotain siitä jäi puuttumaan, jotta se olisi täysin saanut minut lumoihinsa. Ehkä se tietty kaava, joka kaikissa Vuoren kirjoissa on sama, ei enää tehonnut samalla lailla kuin aiemmin.

Henkilönä Gunilla Bese on mielestäni mielenkiintoinen ja aidon eläväinen. Tunsin hänet jotenkin itselleni erityisen läheiseksi ja näin hänessä samoja piirteitä kuin mitä minussa on. Gunillaan on helppo samaistua ja sekin tekee kirjasta niin mukaansatempaavan, kun tuntee elävänsä mukana Gunillan elämässä.

Viihderomaanin genressään teos on sitä, mitä luvataan. Kirja on viihdyttävä, mutta sisältää myös syvällisemmän puolen. Vuoren sekoitus historiaa ja romantiikkaa, totta ja tarua, iloa ja surua on onnistunut yhdistelmä, jonka pariin on aina mukava palata. Joudun jälleen odottamaan vuoden seuraavaa kirjaa.



Vuori, Kristiina - Viipurin valtiatar
Tammi, 2019
347 sivua

Leonard Goldberg - Sherlock Holmesin tytär

"Kiehtova murhamysteeri 1900-luvun alun Lontoosta.

Lontoo 1914. Charles Harrelston kuolee hämärissä olosuhteissa, mutta Scotland Yardin mukaan kyseessä on tapaturma. Harrelstonin perhe ei tätä niele, vaan he pyytävät Sherlock Holmesin legendaarista apuria, tohtori John H. Watsonia, tutkimaan kuolemantapausta.

Iäkäs Watson lähtee yhdessä poikansa Jonh Watson juniorin kanssa tapaamaan tapahtuman silminnäkijöitä, Joanna Blalockia ja tämän kymmenvuotiasta Johnnie-poikaa. Teräväpäinen Joanna, joka ei myöskään usko kuolemaa itsemurhaksi, lähtee Watsonien mukaan jatkamaan tutkimuksia tapahtumapaikalle. Kolmikon löytäessä uusia johtolankoja heille käy pian selväksi, että kyseessä on murha. Ja murhaaja on jatkuvasti askeleen heitä edellä. Ehtivätkö he löytämään riittävät todisteet syyllisen kiinnisaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä?

Sherlock Holmesin tytär vie mukanaan 1900-luvun alun Lontoon sumuisille kaduille kaupungin ensimmäisen naissalapoliisin, älykkään ja uppiniskaisen Joanna Blalockin seurassa."

Kirjan kirjoittaja Leonard Goldberg on ollut ilmeisesti varsin tuottelias kirjoittaja sekä tieto- että kaunokirjallisuuden saralla. Sherlock Holmesin tytär on kuitenkin ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja sen perusteella toivonkin, että myös hänen muuta tuotantoaan suomennettaisiin.

Kirja pohjaa vahvasti Sherlock Holmesin muihin rikosmysteereihin (kirjoittanut Arthur Conan Doyle), mutta tällä kertaa pääosassa ei ole mies itse, vaan hänen tyttärensä, kuten kirjan nimi antaa olettaa. 1900-luvun alun aikaan naisen asema on edelleen heikko, ja monet ajattelevat, että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja huolehtimassa taloudesta. Joanna Blalock on kuitenkin tarkkasilmäinen ja nopeaälyinen nainen, joka ei tähän asemaan tyydy. Kun tilaisuus tulee, hän käyttää sen hyväkseen ja pääsee osalliseksi varsin kimuranttiin murhamysteeriin.
Charles Harrelston kuolee hyvin oudoissa olosuhteissa ja tapausta väitetään itsemurhaksi. Uhrin perhe ei kuitenkaan sitä usko, vaan palkkaa Sherlock Holmesin entisen apurin tohtori Watsonin ja tämän pojan Johnin tutkimaan tapausta. Watsonien puhuttaessa Blalockeja, jotka ovat olleet tapauksen silminnäkijöitä, Joanna Blalock lyöttäytyy ryhmään mukaan ja pääsee tutkimaan Harrelstonin kuolemaa. Ryhmälle murhaaja on alusta saakka selvä, mutta hänen kiinnisaamisekseen he joutuvat tekemään kovasti töitä.

En kauheammin lue dekkareita/trillereitä/murhatarinoita, koska minulla on niihin liian vilkas mielikuvitus, mutta tämä kirja yllätti positiivisesti. Kirjan tunnelma ei mene liian synkäksi, vaikka aihe onkin vakava. Etenkin tarinan päähenkilö, Joanna Blalock, vetosi minuun ja oli selkeästi suosikkihahmoni. Aliarvioitu ja -arvostettu nainen, joka päättää näyttää mitä osaa on vahva ja ihailtava persoona.

Kirja käy suurta vuoropuhelua alkuperäisten Sherlock Holmesin tarinoiden kanssa ja sisältää runsaasti intertekstuaalisia viittauksia niihin. Mielestäni tämä dialogi on upea, varsinkin, kun kirjan päähenkilö tuo niin hienon vastakohdan muutoin niin miehiseen maailmaan. Kirjan mieshahmot ovatkin joissain kohdin jopa hieman huvittavia palvoessaan suurta naisellista älyä. Etenkin John Watson nuorempi on herttainen.

Mielestäni tarinan teema on naisen asema, jonka kirjailija Goldberg on kietonut kiinnostavasti kutkuttavan murhamysteerin ympärille. Myös naisista löytyy älyä ja sisua; on aina löytynytkin, mutta se on pitänyt piilottaa sievän ulkokuoren alle miesten mieliksi. Joannan analyyttinen ja piiruntarkka havainnointi on hienoa luettavaa. Pidän kirjan tyylistä.

Lennokkaasta juonenkulusta huolimatta lopputulos on melko arvattava. Mutta toisaalta tällaisessa tarinassa se ei haittaa. Kirja tempasi minut heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa ja sitä olikin toisinaan vaikea laskea käsistä. Synkästä aiheestaan huolimatta tämä on jotenkin piristävä lukukokemus. Toivottavasti Goldbergin muitakin teoksia suomennettaisiin/tulisi englanninkielisenä myyntiin Suomeen.

Goldberg, Leonard - Sherlock Holmesin tytär

Bazar Kustannus, 2018 (englanniksi The Dauhgter of Sherlock Holmes 2017)

suom. Marja Helanen

329 sivua

Thomas Erikson - Idiootit ympärilläni

"Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!

Oletko juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti?

Erilaiset tavat viestiä ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Idiootit ympärilläni kertoo konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.

Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti."

Aivan alkuun minun on todettava, että tämä kirja tuli itselleni todelliseen tarpeeseen. Minusta on tuntunut turhan usein siltä, että ympärilläni on vain idiootteja, jotka eivät ymmärrä alkuunkaan sitä mitä yritän heille selittää, vaikkei asia näin oikeasti olekaan. Mielikuva johtuu vain omasta tulkinnastani muiden käyttäytymisestä, kuten kirja on minua valaissut. 

Kirjan kirjoittaja Thomas Erikson on ruotsalainen kirjailija ja kouluttaja, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan perehtynyt ihmisten käyttäytymiseen. Hän käyttää eri ihmistyyppien kuvaamiseen DISA-kieltä, jossa ihmiset jaetaan neljään eri kategoriaan ja nimetään väreillä: punainen, keltainen, sininen ja vihreä.

Kirja on käytännönläheinen ja miellyttävä lukea. Kertoja, Thomas itse, kuvaa runsain ja erilaisin esimerkein erilaisia ihmistyyppejä ja tilanteita, joissa heidän käyttäytymismallinsa tulevat hyvin esiin. Konkreettisten vinkkien avulla saa työkaluja siihen, miten heihin tulee suhtautua. Jokainen väri käydään erikseen läpi ja kirjan jaotus aihealueittain on selkeä ja ymmärrettävä. Aihetta lähestytään monista eri kulmista ja käydään lävitse monipuolisesti (elekieli, kritiikin antaminen, stressin vaikutus...).

Kertojan omakohtaisuus ja kerrontatyyli tekevät kirjasta viihdyttävän ja toisinaan jopa hauskan lukukokemuksen. Mielestäni kirjan jaottelu eri väreihin/ihmisten lokerointi ei ole liian rajua tai mustavalkoista, koska jo kirjan alussa todetaan, että "noin 80 prosenttia ihmisistä on yhdistelmä kahdesta käyttäytymistä hallitsevasta väristä". Noin viisi prosenttia on yksivärisiä ja lopuilla on piirteitä useammasta väristä. Ainoa minua häiritsevä asia lukemisen aikana oli paikoitellen kielioppivirheitä vilisevä suomennos.

Kaiken kaikkiaan kirja on valaiseva. Se täyttää oivasti tehtävänsä ja olen nyt himpun verran viisaampi ihmisten käyttäytymisestä. Ja idiootitkin ovat vähentyneet ympäriltäni.

"Miksi toisille oli helppo jutella ja toiset olivat täysiä tylsimyksiä? Olin niin nuori, ettei asia tietenkään valvottanut minua öisin, mutta muistan kuitenkin sieltä täältä tapauksia, jotka saivat minut pohtimaan, miksi toiset keskustelut soljuivat luontevasti ja toisia taas oli vaikea saada edes alkuun - riippumatta siitä kuinka itse käyttäydyin."

(Sivulta 7, Johdannosta)

Erikson, Thomas - Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään

Atena, 2019; 19. tarkistettu painos (ruotsinkielinen alkuteos Omgiven av idioter. Hur man förstår dem som inte går att förstå)

suom. Riie Heikkilä

315 sivua

Leena Putkonen & Mari Koistinen - Ruokamysteerit

"Tolkkua ravitsemuskeskusteluun, tietoa ja tukea ruokavalintoihin.

Rasvataistelu, proteiinihehkutus, superfood-suositukset, lihansyönnin ekologisuus... Ruoasta ja ravitsemuksesta on 2000-luvulla puhuttu siinä määrin, että hyvien ruokavalintojen tekeminen voi käydä hankalaksi. Nyt asiantuntijat selvittävät, mitä ruokamysteerien takana on. Mitä siis kannattaa syödä, jos ajattelee terveyttään - tai myös luonnon, eläinten ja muiden ihmisten hyvinvointia?"

Itsekin olen herännyt pohtimaan omia ruokavalintojani ja kulutustapojani nyt, kun olen itse vastuussa omasta syömisestäni ja rahankäytöstä. Ja täytyy myöntää, että toisinaan vertailu ja valinta kaupassa on vaikeaa, kun puntarissa ovat terveellisyys, eettisyys ja luonto. Voiko näitä kaikkia saada samassa paketissa? Siihen oivana apuna on ollut tämä kirja.

Kirjan kirjoittajat ovat alan asiantuntijoita ja tällaisten kysymysten kanssa tekemisissä joka päivä. Leena Putkonen on laillistettu ravitsemusterapeutti ja Mari Koistinen toimittaja, joka työskentelee Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry:ssä. Kirja on jaettu aihealueittain kuuteen lukuun, jotka käsittelevät ruokaa monipuolisesti eri näkökulmista. Jokaisen pienemmän aihekokonaisuuden jälkeen on Vinkit viisaisiin valintoihin -luettelo, jossa neuvotaan kulloiseenkiin aiheeseen liittyen hyviä valintoja siellä kaupassa ollessaan. Tämän jälkeen on vielä sekä Putkosen että Koistisen kommentit kyseisestä aiheesta.

Vaikka kirja onkin melko puolueeton ja kiihkoton, ottaa se silti kantaa käynnissä olevaan ruoka- ja ravitsemuskeskusteluun. Teksti on hyvin tietopitoista ja aiheita käsitellään laajasti niin ympäristön kuin ihmisoikeuksienkin näkökulmasta. Varsinkin kommenttiosiossa kirjoittajien omat mielipiteet aiheista tulevat hyvin selvästi esiin ja joskus jopa poikkeavat aiemmin kerrotusta. Tämä osaltaan hieman rikkoo puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen pyrkivää asialinjaa. Molemmat kirjoittajat ovat kasvisruokavalion kannattajia ja ajavat lihansyönnin vähentämistä, mikä olisi toisaalta terveydelle ja ilmastolle hyvä teko.

Kirja sai ajatukseni liikkeelle ja ajattelemaan ruokavaliotani. Missä onnistun ja mitä pitäisi parantaa? Konkreettiset neuvot helpottavat ruokasuunnittelua ja toimintaa kaupassa. Moni asia vaikuttaa ruokavalintoihimme tietämättämme ja myös tässä asiassa kirja avasi silmiäni huomaamaan sen. Ruoka on valtava ja jopa raadollinen bisnes, jolla on niin suuri merkitys elämässämme omalle ja toisten terveydelle. En ole ennen kokenut varsinaisesti ilmastoahdistusta, mutta kirjaa lukiessa se puski melkoisella voimalla päälle. Miten monia asia onkin rempallaan ja miten siihen yksittäisenä, pienenä kuluttajana pystyy vaikuttamaan!

Kirja on kokonaisuutena kattava paketti. Teksti on helposti ymmärrettävää ja aihejaotus on selkeä. Tietoa on paljon, mutta se on saatu muotoiltua niin, ettei sitä ole liikaa ja iso kuva pysyy koko ajan kirkkaana. Lukukokemus on toisin sanoen lukijaystävällinen ja miellyttävä. Hyvä kirja jokaisen perehtyä.

"Kasvipohjaisten ruokien kehityksessä on viime aikoina keskitytty etenkin niin sanottuihin lihankorvikkeisiin, kuten härkikseen ja nyhtökauraan. Tausta-ajatuksena on, että jos tuote muistuttaa ruokakulttuurissamme arvostettua tuotetta eli lihaa, se hyväksytään helpommin lautaselle ja siitä ollaan myös valmiita maksamaan. Tottahan se on, mutta näin tuotteita ei kehitetä kasvisten omien hyvien ominaisuuksien perusteella. Jos lihamaisuus on ainoa tavoite, ei ruokakulttuurimme oikeastaan joudu muuttumaan sellaiseksi, jossa kasviksia arvostettaisiin niiden omista lähtökohdista. Selvästi lihaa korvaavien tuotteiden rinnalle tarvitaan vaihtoehtoja, jotka tuovat esiin kasvisten hienouden."

(Sivuilta 160-161, kappaleesta Onko kasvissyönti aina hyväksi?, alaotsikosta Ruokateollisuus kiinnostuu rahavirroista)

Putkonen, Leena & Koistinen, Mari - Ruokamysteerit: Viisaiden valintojen jäljillä

Otava, 2017

288 sivua

Mauri Kunnas - Koiramäen Suomen historia

"Kunnaksen suurteos Seitsemän koiraveljeksen ja Koirien Kalevalan rinnalle.

Ainutlaatuinen kuvakirja Suomen historian vaiheista 1500-luvulta 1800-luvulle.
Mikael Agricola, Juhana Herttuan hovi Turun linnassa, nuijasota, noitavainot, Viaporin rakentaminen, isoviha ja Tapani Löfving, hatut ja myssyt. Mauri Kunnas nostaa esiin merkittäviä hetkiä ja henkilöitä, mutta myös hupaisia pieniä tarinoita ja tavallisia ihmisiä, joiden kautta piirtyy kuva Suomen historian moninaisista vaiheista. Kunnas jos kuka tuntee historian ja osaa herättää sen henkiin tavalla, josta nauttivat kaikki lukijat lapsista aikuisiin."

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että tämä on ensimmäinen kirja, jonka Mauri Kunnakselta luen. Mutta onneksi tilanne on edelleen korjattavissa. Vaikka monet Kunnaksen kirjat ovat olleetkin suosittuja, tämä teos räjäytti vuonna 2017 potin. Kirja on ollut ehdolla lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi, ja täysin aiheesta.

Kirja tuo historian lähelle lukijaa upealla kuvituksella ja hauskoilla tarinoilla. Historian merkkihenkilöt kuvataan ihmisinä ja kaikkien taustaa valotetaan hiukan. Kirjassa kuvattu ajanjakso alkaa vuodesta 1510 Ruotsin vallan alta ja päättyy vuoteen 1855 Venäjän autonomian aikaan. Kirja on selkeä ja siitä on helppo ymmärtää sekä laaja, vuosisatoja kestänyt kuva että jokaisen hallitsijan ajanjakso erilaisten piirrosten ja aikajanojen avulla.

Kirja sopii kaikenikäisille lukijoille ja jokainen löytää siitä varmasti jotakin. Kuvitus on, kuten todettu, hieno ja sitä tutkimalla huomaa joka kerta jotakin uutta. Voisin selailla kirjaa vain sen kuvien tähden. Teksti on isokokoista ja helppolukuista, mikä helpottaa varmasti montaa pienempää lukijaa.

Ihastuin tähän kirjaan todella ja täytyy tutustua myös muuhun Kunnaksen tuotantoon. Kunnas on kertonut, että hän suunnitteli ja toteutti tätä teosta yhdeksän vuotta, ja toivon, että myös jatkoa on luvassa. Kirja on ehdottomasti sellaista riemastuttavaa hyvänmielen lukemista, jonka jälkeen ei voi olla muuta kuin iloinen.

Kunnas, Mauri - Koiramäen Suomen historia

Otava, 2017

kuvitettu

80 sivua

Markus Zusak - Kirjavaras

"Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema ei ole koskaan ollut kiireisempi. Pommisuojassa 9-vuotias Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa. Unohtumaton tarina rakkaudesta, rohkeudesta ja sanojen mahdista.

Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, kohtaa Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan hänen pienen veljensä sielua. Vasten tapojaan kuolema unohtuu katselemaan tyttöä ja näkee, kuinka tämä veljensä hautajaisissa varastaa ensimmäisen kirjansa - lumeen unohtuneen Haudankaivajan käsikirjan.

Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Liesel tekee parhaansa pysyäkseen hengissä, ja kirjat tarjoavat iloa ja lohtua sodan mielettömyyteen. Pian hän varastaa niitä kaikkialta: natsien kirjarovioilta, pormestarin vaimon kirjahyllystä ja mistä vain ikinä kykeneekään.

Sodan orjuuttama kuolema ymmärtää Lieselin ponnistelun arvon ja vaalii hänen tarinaansa. Onhan Lieselin elämä huikean kaunis yritys todistaa, että inhimillinen olemassaolo on arvokasta sellaisenaan."

Oma kappaleeni kyseisestä kirjasta on kirjaston poistomyynnistä ostettu ja se on ilmeisesti ollut varsin luettu teos kunnosta päätellen. Eikä toisaalta ihme, kirja on arvostelu- ja myyntimenestys, joka on saanut useita palkintoja. Lisäksi siitä on tehty elokuva. Kirja on epätavallinen ja omalaatuinen, jos vertaan sitä muihin sotaa kuvaaviin kirjoihin, joita olen lukenut.

Tarina alkaa, kun 9-vuotias Liesel Meminger on matkalla uuden kasvattiperheensä luokse Münchenin lähelle Molchingiin. Matkalla hänen pikkuveljensä kuolee yllättäen, ja se jää kummittelemaan Lieselin mieleen. Lieselille ei ole kerrottu syytä muuttoon kasvattiperheen luokse ja hän on haluton sinne jäämään, kunnes tapaa kasvatti-isänsä Hans Hubermannin. 

Vaikka Liesel on jo 9-vuotias, hän ei osaa lukea, mutta oppii Hansin avulla, ja kirjoista tuleekin hänen elämänsä tärkeimpiä asioita. Hän jää koukkuun tarinoihin.  Koska kirjat olivat tuohon aikaan vielä monelle ylellisyystuote, myös Liesel saa harvoin uuden kirjan luettavakseen. Hän päätyykin varastamaan kirjoja mitä eriskummallisimmista paikoista. Kirja kuvaa Lieselin elämää ja hänen kasvuaan viiden vuoden ajan. Tuolle ajanjaksolle mahtuu Hitlerin vallan huippu ja toisen maailmansodan alku aina lähes sen loppuaikoihin, jolloin Saksaa aletaan pommittaa. Tuolle viiden vuoden ajanjaksolle mahtuu monia varastettuja kirjoja ja unohtumattomia hetkiä.

Kirja on jaettu kymmeneen osaan varastettujen kirjojen mukaan, mikä kuvaa mielestäni hyvin kirjojen vaikutusta Lieselin elämään ja kehitykseen. Elämä pelon ja epävarmuuden alla on vähintäänkin haastavaa, ja tarina on sen läpitunkema, mikä tekee tekstistä paikoin melko synkän ja raskaankin. Toisaalta kirja kuvaa mielestäni totuuden mukaisesti silloista elämää ja ilmapiiriä siellä missä Hitleristä ei oltu niin innostuneita. Teos ei täysin saanut minua lumoihinsa, vaikka vaikuttava onkin. Ensimmäiset kappaleet luettuani oli ajatukseni melko ristiriitaiset. Kirjan kertoja, itse kuolema, on omaperäinen ja jopa jossain määrin mielestäni kummallinen, mikä osittain laski innostustani kirjaa kohtaan.

Liesel Meminger on henkilöhahmona monisyinen (kuten itse kirjakin) ja hän on kirjan teemojen, rakkauden ja elämästä selviytymisen, ruumiillistuma. Oma suosikkihahmoni on Lieselin kasvatti-isä Hans Hubermann, jolla on aina aikaa ja rakkautta Lieselille, oli kello sitten mitä tahansa. Myös Lieselin paras ystävä Rudy vie palan sydäntäni.

Lukemisen tärkeyttä ei mielestäni voi koskaan korostaa liikaa, etenkään nykypäivänä. Pienelle Lieselille se osoittautuu pakokeinoksi välillä turhankin raskaasta elämästä. Vaikka kirja ei täysin uponnut minuun, suosittelen silti sen lukemista. Tarina on haastava ja ajatuksia herättävä. Ja myös melko ajankohtainen, jos ajattelee yhä mutkistuvampaa maailman tilannetta ja nationalistuneita maita.

Zusak, Markus - Kirjavaras

Otava, 2008 (englanniksi The Book Thief 2005)

Suom. Pirkko Biström

558 sivua

Maria Turtschaninoff - Maresin voima

"Neidoksi varttunut Maresi lähtee Menoksen saarelta, tutusta ja rakkaasta luostaristaan. Hän taivaltaa rohkeasti kohti Rovasin provinssia ja pohjoista kotikyläänsä, josta hänet aikoinaan lähetettiin nälänhätää pakoon. Luostarin sisaret ovat varustaneet Maresin paitsi vankoilla tiedoilla ja taidoilla myös pussillisella hopearahoja, jotta hän voisi toteuttaa haaveensa: perustaa koulun kotiseutunsa tytöille.

Perillä perhe ottaa tyttären avosylin vastaan, mutta sopeutuminen ei ole helppoa. Maresi poikkeaa aivan liikaa Rovasin muista nuorista naisista, joiden tulevaisuus on viitoitettu. Kaikkien elämää vaikeuttaa käskynhaltijan, nadórin mielivalta, jolle köyhä ja tietämätön kansa ei mahda mitään. Mutta Maresin oppineisuus ja voima tulevat ennen pitkää käyttöön, kun hiuksia nostattava tarina etenee.

Vahvaan päähenkilöön tutustuttiin Punaisen luostarin kronikoita -trilogian aloittaneessa Maresissa, joka sai Finlandia Junior -palkinnon 2014. Kirja ja sen itsenäinen jatko-osa Naondel ovat saaneet ylistävän vastaanoton sekä Suomessa että monessa muussa maassa."

Maresin voima on Punaisen luostarin kronikoita -trilogian päätösosa ja loppu myös Maresin tarinalle. Trilogian keskimmäinen osa ei kerro Maresista, joten hänen tarinansa kahdella osalla on välissään viisi vuotta. Luin ensimmäisen osan heti sen julkaisun jälkeen, joten osa sen tarinasta oli jo päässyt minulta unohtumaan, mutta onneksi sitä hieman valotetaan tässäkin kirjassa. Kirja siis kertoo 17-vuotiaasta Maresi-nimisestä tytöstä/nuoresta naisesta, joka on ollut poissa kotoaan kahdeksan vuotta. Hän lähti aikoinaan kotoaan pakoon nälänhätää kaukaiselle Menoksen saarelle, jonne on pääsy vain naisilla. Vietettyään saarella vuosia ja koettuaan siellä paljon hän palaa takaisin kotiinsa, unelmanaan opettaa kylänsä tytöille saman, mitä oppi saarella. Vastaanotto on tietysti sydämellinen, mutta huomatessaan maansa ja kylänsä todellisen tilan Maresi masentuu. Kouluidea ei ota tuulta siipiensä alle, kaiken ajan vie raskas ruumiillinen kodinhoito ja ahneen nadórin miehet ahdistelevat kyläläisiä sekä rahallisesti että fyysisesti. Kunnes asiat alkavat muuttua odottamattomalla tavalla. Enempää en halua juonesta paljastaa, etten tule paljastaneeksi liiaksi kaikkea.

Kirjan tarina on puettu hienosti lukijan ja päähenkilön vuoropuheluksi. Kirja koostuu useista Maresin luostariin lähettämistä kirjeistä, joissa hän kertoo kahden ensimmäisen vuoden vaiheistaan luostarin sisarille. Kirjaa lukiessa tulee auttamatta imaistuksi Maresin maailmaan ja tuntuu, että on osallisena tarinan tapahtumissa. Henkilöt ovat sympaattisia ja aitoja. Tarinassa kuvataan mielestäni hyvin ihmisluonne, sen hyvyys ja julmuus. Millainen peto ihminen voikaan olla toiselle ja toisaalta mihin urotekoihin ihmiset ovat pyytteettömästi valmiita rakkaiden ihmistensä tähden.

Tarinan juoni on sinänsä arvattava, koska on kuitenkin kyseessä päätösosa. Mutta millaisten juonenkäänteiden kautta siihen kuljetaan, se on eri asia. Turtschaninoff on kirjoittajana erinomainen ja täysin ansainnut palkintonsa. Juonikuviot eivät ehkä olleet niin "hiuksia nostattavat" kuin olin odottanut, mutta hurjat ja ennalta-arvaamattomat kuitenkin. Erityisesti lopetus lämmitti sydäntäni ja mielestäni tarina päättyy juuri oikealla tavalla. Erityismaininnan haluan antaa kirjan takakannen kuvitukselle, joka on mielestäni hieno. Myös kirjan sisäkannessa oleva kartta on kaunis.

"Kunnioitettu sisar O, minun täytyy kirjoittaa sinulle kuin kiireessä, kuin sinä muka saisit jo piankin kirjeeni ja minä sinun vastauksesi. En ole toistaiseksi kuullut teistä mitään. Mutta kirjeeni eivät kai ole vielä ennättäneet perille. Kaipaan sinun läheisyyttäsi ja hyviä neuvojasi kipeämmin kuin koskaan. Voi, miksi minun täytyy olla näin kaukana teistä?"

(Sivulta 134)

Turtschaninoff, Maria - Punaisen luostarin kronikoita 3: Maresin voima

Tammi, 2018 (käsikirjoitus ruotsiksi Breven från Maresi. Krönikor från det Röda klostret 2018)

Suom. Marja Kyrö

383 sivua

Jari Järvelä - Kosken kahta puolta

"Kaksi mummia - Kaksi totuutta kansalaissodasta. 7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta."

Jari Järvelän viime vuonna Finlandia-ehdokkaanakin ollut teos Kosken kahta puolta on itselle ensimmäinen teos, joka käsittelee Suomen sisällissotaa/kansalaissotaa rintamalinjojen välistä, puolueettomana. Aiemmin olen lukenut vain teoksia, jotka ovat olleet joko vain punaisella tai valkoisella puolella. Kirjalla on vahva totuuspohja ja se perustuukin kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin. Myös kirjan päähenkilö on nimeltään Jari Järvelä.

Kirja kertoo Jarin ensimmäisestä kesälomasta ekaluokan jälkeen; yhdestä sen viikosta, jolloin Jari vierailee sekä Aino- että Sofia-mumminsa luona. Vilkkaan ja uteliaan lapsen tavoin Jari on kiinnostunut mummiensa elämästä ja menneisyydestä. Kirja kertoo näiden naisten omien sanojen kautta, joita Jari kuuntelee heidän tarinaansa kansalaissodan aikana. He ovat itsekin olleet pieniä lapsia sodan jaloissa. Kirjan lopussa reilut kymmenen vuotta myöhemmin nämä kaksi naista kohtaavat Jarin avustuksella.

Teoksen tarina kerrotaan lapsen silmin ja äänellä. Teksti on lapsen tajunnanvirtaa; täynnä mielikuvitusta, hassuja vertauksia, ajatuksesta toiseen hyppimistä ja tarkkoja analyysejä ympäröivästä maailmasta. Mielestäni kirja kuvaa hyvin sitä, miten hyvin lapset lopulta ymmärtävät "aikuisten maailmaa" ja tekevät siitä omia johtopäätöksiään. Lapsen, Jarin, asennoituminen mummeihinsa on mutkaton, eikä hän erottele sitä, kummalla puolella rintamaa he ovat olleet. Hän on puolueeton, ja mielestäni se näkyy myös siinä, miten mummit suhtautuvat häneen. Jari on molemmille yhtä rakas, jonka niskaan omaa kaunaa ei kaadeta, toisin kuin ehkä vävyn/miniän hartioille...

Tarina on rankka kuvaus katkeruudesta ja sen voimasta sekä kaunasta. Teos kuvaa sotaa molemmilta puolilta; sitä miten molemmilla puolilla on niitä hyviä ja pahoja ihmisiä, mutta ei syyllistä kumpaakaan osapuolta sen enempää kuin toistakaan. Vaikka kirjan teema ja aihe ovat synkkiä, on kirjassa silti mielestäni sellainen pieni toivon hippunen olemassa. Se onkin julkaistu hyvään aikaan sisällissodan 100-vuotisjuhlavuonna. Kirja muistuttaa meille lähimmäisenrakkaudesta ja puhumisesta, jottei asiat menisi enää uudelleen samaan pisteeseen, missä ne olivat sata vuotta sitten. Hieno kirja, jota suosittelen muillekin!

"Lätäkkö laajenee korkeushyppypaikan alla. Ensin se on ämpärin kokoinen, sitten Atlantin. Sade lyö valtamereen reikiä kuin vettä ammuttaisiin yltäältä päin. Jumalalla on konepistooli jolla se teloittaa Voiton-mummin liiterin eteen kaskelotteja ja sinivalaita."

(Luvun ensimmäinen kappale sivulla 85)

Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta

Tammi, 2018

200 sivua

Jojo Moyes - Kuinka painovoimaa uhmataan

"Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa tyttärentytärtään Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu selviytymään maailmassa omin voimin.

Lakimies Natasha Macaulayn elämä on sekaisin. Hän yrittää jakaa kotinsa karismaattisen mutta mahdottoman ex-miehensä kanssa, ja töissä huostaanotettujen lasten tapausten parissa hänen ammatillinen harkintakykynsä kyseenalaistetaan.

Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti."

Olen suuri Moyes-fani ja odotan aina innoissani uutta suomennettua teosta. Moeysin tyyli kirjoittajana on omaperäinen ja valloittava. Tämä viime kuussa ilmestynyt uutukainen on kotimaassaan ilmestynyt jo kymmenen vuotta sitten, ja Moyesilla onkin vielä rutkasti kääntämätöntä tuotantoa.

Aluksi kirjan tarina oli mielestäni melko erikoinen ja poikkeava Moyesin muista teoksista, mutta mitä pidemmälle etenin, sitä vaikuttuneempi jälleen olin. Tarinan juonenkäänteet ovat Moyesille ominaiseen tyyliin hyvin ennalta-arvaamattomat ja välillä jopa uskomattomat. Kirja on ihana sekoitus keveyttä ja syvyyttä. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla niin huumori, romantiikka kuin elämän kurjuuskin. Kirja vie tunnetilasta toiseen ja välillä kirjaa saa lukea tikahtumaisillaan nauruun ja toisinaan kyyneleet valuvat. Se on mielestäni Moyesin suurin "hyvyys" kirjailijana. Sain siis jälleen todeta, että tätä kirjaa ei voi laskea käsistään kovin pitkäksi aikaa.

Kirjan henkilöt ovat samaistuttavia ja hellyyttäviä. Kirjailijan mahdollinen intohimo Ranskaan on jälleen päässyt esiin ja hän karrikoi hyvin ranskalaisen ja englantilaisen kulttuurin ja ihmisen eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Minulle suurimpia tunteita herättää Sarah, joka on vaarassa luiskahtaa valosta varjon puolelle. Kirjan yhtenä aiheena olevat hevoset on myös hienosti otettu tarinaan mukaan ja tykkään siitä, kun joka luvun alussa on lainaus kirjasta Hevostaito (n. 350 eaa), jonka on kirjoittanut Ksenofon.

Kirjan kuvitus on mielestäni onnistunut. Vaikka värejä on jälleen käytetty, kokonaisuus on harmoninen ja kaunis. Kirjan teksti on selkeää ja helposti luettavaa.
Yhteenvetona tästä siis suosittelen kirjaa lämpimästi! Myös muu Moyesin tuotanto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

"Pitää muistaa se, että hevosen kuumapäisyys on kuten viha ihmisellä." 

(Ksenofon, Hevostaito / Luvun 9 lainaus sivulla 168)

Moyes, Jojo - Kuinka painovoimaa uhmataan
Gummerus, 2019 (englanniksi The Horse Dancer 2009)
Suom. Heli Naski
540 sivua

Tämän kevään uutuuskirjat

Hei ja tervetuloa uuden blogini pariin! Ensimmäinen postaukseni käsittelee yhtä suurimmista kiinnostuksen kohteistani, kirjoja. Olen ahkera lukija ja kirjaston suurkuluttaja. Olen tähän listannut kevään 2019 uutuuksista ne kirjat, joita odotan kaikkein innostuneimmin.

Jo ilmestyneet

Sally Green: Savuvarkaat

Cassandra Clare: Varjometsästäjät 2 - Varjojen valtias

Pirjo Tuominen: Opettajatar

Kristin Hannah: Satakieli

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan?

Helmikuu

Minnie Darke: Tähtiin kirjoitettu

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Maaliskuu

Estelle Maskame: Älä kerro kenellekään

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli

Robin Hobb: Narri ja Näkijä 2 - Narrin vaellus

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä

Huhtikuu

Enni Mustonen: Syrjästäkatsojan tarinoita-sarja - Sotaleski

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Toukokuu

Nic Stone: Kolme on parillinen luku

Minusta on ollut ihana huomata, että kirjakauppa on jälleen useampien huonompien vuosien jälkeen lähtenyt kasvuun ja, että myös uusia kirjailijoita on ilmestynyt. Nuorempana olin kiinnostuneempi käännetystä kirjallisuudesta, mutta olen viime vuosina herännyt suomenkielisen kirjallisuuden monipuolisuuteen ja hienouteen. Toivottavasti kirjojen ja lukemisen suosio jatkaa tästäkin eteenpäin kasvusuunnassa.