Kevään uutuuskirjat

Hyvää joulua kaikille myös minunkin puolestani, näin heti kärkeen! Keväällä julkaistaan jälleen huikea määrä uutuuskirjoja. Alle olen poiminut tarjonnasta ne kirjat, jotka haluan ehdottomasti lukea.


Tammikuu

Cassandra Clare - Pimeyden kuningatar (Otava)
Suositun Varjojen kaupungit-sarjan sisartrilogian Varjometsästäjät päätösosa. "Sodan uhka on todellinen, ja Varjometsästäjät vaarassa hajaantua. Julian ja Emma tekevät epätoivoisia ratkaisuja yrittäessään tukahduttaa rakkautensa, selvitäkseen hengenvaarallisesta tehtävästä."

Rinna Saramäki - 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman (Otava)

"Rinna Saramäki antaa selväsanaiset ja tutkimustietoon perustuvat ohjeet ilmastonmuutoksen hillintään aina vaatevalinnoista bokashikompostointiin." Sisältää 250 arjen pientä ekotekoa, joilla voimme hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

Beth O'Leary - Kimppakämppä (WSOY)
Romanttinen romaani kertoo kämppiksistä, jotka eivät koskaan ole tavanneet, mutta nukkuvat silti samassa sängyssä. Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät. "Hersyvän sydämellinen menestysromaani erikoisesta asumisjärjestelystä."

Helmikuu

Josie Silver - Tule takaisin (Otava)
"Taianomainen rakkaustarina sydämen mahdollisuuksista." Lydia menettää aviomiehensä Freddien ja hänen maailmansa murenee. Pikkuhiljaa elämä kuitenkin jatkuu ja Lydia huomaa rakastuvansa uudelleen.

Maaliskuu

Kristiina Vuori - Neitsytkruunu (Tammi)
"Väkevä tarina Anna Tottista ja ajasta, jona nainen oli miehen omaisuutta, papit kurittivat syntisiä ja näkymättömän pelko oli todellista." Rakastetun Kristiina Vuoren historiallinen romaani sijoittuu 1400- ja 1500-lukujen vaihteeseen, kun Suomessa kuohuu juuttiviha, eikä naisella ole juurikaan arvoa. Lujinkin tahto murtuu kohtalon alla.

Paula Havaste - Morsiusmalja (Gummerus)

Teos jatkaa kirjojen Pronssitähti ja Vierashuoneet aloittamaa tarinaa.

Huhtikuu

Elina Pitkäkangas - Hukan perimät (Myllylahti)
Hukan perimät on itsenäinen osa Kuura-trilogialle ja se avaa trilogiassa esiintyvien Alexin ja Väinön tarinaa. 

Enni Mustonen - Pukija (Otava)
Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan kahdeksannessa osassa eletään vuotta 1949. Ida Erikssonin tyttärentytär on kirjoittanut ylioppilaaksi, ollut piikomassa Englannissa ja on nyt lähdössä luomaan uraa Hollywoodiin puvustajaksi.

Sara Medberg - Kamarineitsyt (Otava)
"Säätyeroja ja silkkipukujen kahinaa romantiikan ajan Turussa, missä ompelijatar Charlotta etsii omaa Darcyaan."

Kesäkuu

Salla Simukka - Lukitut (Tammi)
"Hätkähdyttävä YA-romaani maailmasta, jossa nuoret joutuvat vankilaan rikoksista, jotka heidän on laskettu tulevaisuudessa tekevän."

Koiran purunaru

Tässä helppo ja yksinkertainen ohje, jolla teet koirasi tai ystäväsi koiran onnelliseksi. Itse tehty purunaru. Hyödynsin tähän vanhat farkkuni, joihin oli tullut reikä. Farkku on kankaana kestävää, mikä on hyvä tällaisessa lelussa, jota paljon vedetään. Pidempi naru on 60 cm pitkä ja lyhyempi 30 cm.

Tarvikkeet

vanhat farkut

viivotin/mittanauha

sakset

maalarinteippiä

ompelulankaa

ompelukone

Katkaise puntti haarasauman korkeudelta. Pidempään naruun tarvitaan n. 80 cm pitkät kangassuikaleet ja lyhyempään n. 50 cm pitkät. Leikkaa farkkujen punteista saumat pois. Voit halutessasi leikata puntista tasalevyisen, mutta itse käytin puntin sinällään, jolloin kangas oli lahkeesta 15 cm leveä ja ylhäältä reiden kohdalta 21 cm leveä. Jaa kangas kolmeen osaan pituussuunnassa. Jos suikaleesi ovat erilevyiset ylhäältä ja alhaalta, älä letitä kaikkia suikaleita samoin päin, vaan käännä yksi suikaleista niin, että leveämpi pää on erisuuntaan kuin kaksi muuta. Tällöin narusta tulee tasapaksu ja kestävämpi.

Kiinnitä suikaleet maalarinteipillä pöytään tai lattiaan. Jätä pieni häntä, jotta palmikko on helpompi päätellä ja ommella kiinni. Palmikoi naru ja jätä myös lopetukseen pienet pätkät vapaaksi. Päättele palmikon päät ompelemalla ompelukoneella edestakaisin.

Itse tehty huolisyöppö

Etsin pitkään hyvälle ystävälleni joululahjaa, kunnes bongasin tämän idean internetin ihmeellisestä maailmasta. Käsitin, että huolisyöpöt ovat maailmalla suosittuja lasten pehmoleluja? Niillä on vetoketjusta ommeltu suu, jonka sisään voi piilottaa omat huolensa. Ihastuin ideaan, mutta halusin tuoda siihen vielä jotain omaa ekstraa ja ommella syöpön itse. Valmiita kaavoja/mittoja/ohjeita on hyvin minimaalisesti, joten tässä projektissa sain käyttää omaa luovuuttani. Ompeluohjeiden pohjana olen käyttänyt tätä. Oman syöppöni valmis vartalon koko on 20 cm x 30 cm (leveys x korkeus). Korvat ovat 4 cm x 8 cm sekä kädet ja jalat 5 cm x 10 cm. Taskupussin koko on 20 cm x 12 cm.

Tarvikkeet

haluamaasi (pehmeää) kangasta vartaloon

haluamaasi kangasta korviin, käsiin ja jalkoihin

kangasta taskupussiin 

20 cm vetoketju

kaksi nappia silmiksi
vanua tai muuta täytettä

sakset

ompelulankaa

ompelukone

ompeluneula

Aloita piirtämällä kaavat. Takakappale on yksi kokonainen osa. Etukappale luodaan kahdesta osasta, joiden välissä on vetoketju. Oman etukappaleeni yläosa on 12 cm korkea ja alaosa 18 cm korkea. Kun sinulla on kaikki tarvittavat kaavat, kiinnitä ne kankaiden nurjalle puolelle. Jos teet korvia kolme, tarvitset paloja kuusi. Käsiin ja jalkoihin tarvitsee yhteensä kahdeksan palaa. Piirrä yhden senttimetrin saumavarat. Leikkaa osat.

Kiinnitä taskupussin takakappale ja huolisyöpön yläetukappale vetoketjun yläreunaan. Vetoketju jää kankaiden väliin. Harsi tarvittaessa ja ompele kiinni.

Kiinnitä taskupussin etukappale ja syöpön alaetukappale vetoketjun alareunaan. Vetoketju jää jälleen kankaiden väliin. Harsi tarvittaessa ja ompele kiinni. Näin etukappale on koottu.

Ompele korvat, kädet ja jalat oikeat puolet vastakkain. Käännä oikeinpäin ja täytä.

Kiinnitä täytetyt korvat, kädet ja jalat syöpön etu- ja takakappaleiden väliin niin, että ne osoittavat syöpön keskelle. Etu- ja takakappaleet tulevat oikeat puolet vastakkain. Harsi tarvittaessa ja ompele kiinni. Vetoketju kannattaa olla puoleen väliin asti auki, jotta huolisyöpön saa auki ja käännettyä ympäri. Käännä huolisyöppö taskupussin kautta ympäri.

Täytä syöppö ja ompele taskupussi kokoon. Ompele napit silmiksi.

Vinkit

- Itse koin helpommaksi ennen ompelua harsia sekä vetoketjun että koko syöpön kasaan, jolloin ompelu oli helpompaa kuin pelkillä nuppineuloilla. Se on totta kai aikaavievää, mutta niinhän se on purkaminenkin.

- Silmät voi kiinnittää myös ennen syöpön kokoonompelua, mutta niiden paikan hahmottaminen oli ainakin minulle helpompaa vasta valmiiseen syöppöön.

- Pakettiin voi liittää mukaan "ohjeet" syöpön käytöstä.

Kestovanulaput

Joulun pikkuhiljaa kolkutellessa ovelle jaan loistavan joululahjavinkin. Ympäristötekona olen alkanut käyttämään tavallisten vanulappujen sijaan kestovanulappuja. Niitä voi käyttää kaikenlaisessa ihon puhdistuksessa ja hoidossa, myös puhdistustuotteiden kanssa. Ja mikä parasta, niiden valmistaminen itse on varsin yksinkertaista.

Tarvikkeet

vanha froteepyyhe

vanulappu malliksi

sakset

ompelulankaa

ompelukone/saumuri

(jotakin kuviollista kangasta)

Leikkaa pyyhkeestä tavallisen vanulapun tai haluamasi kokoisia ympyröitä. Huolittele ympyröiden reunat ompelukoneella siksakilla tai saumurilla. Jos haluat lappuihin hieman jännittävyyttä, leikkaa jostakin kuviollisesta kankaasta samankokoinen ympyrä ja huolittele kappaleet yhteen.

Kestovanulaput voi pestä käytettävästä kankaasta riippuen joko 40 tai 60 asteessa. Pesukoneessa pestessä kannattaa käyttää pesupussia, jotteivat laput tuki pesukoneen nukkasihtiä. Kun lapuista huuhtelee heti käytön jälkeen suurimman lian pois, ne lähtevät paremmin puhtaaksi.

Yhdelle henkilölle tarvitaan 10-20 lappua, jottei niitä tarvitse olla koko ajan pyykkäämässä. Pakkaa kestovanulaput kauniiseen purkkiin tai minigrip-pussiin ja liitä mukaan hoito-ohjeet.

Tuotesuositus: Gluteeniton reseptikirja

Marjo Jokinen & Leila Kekkonen - Hapanleivästä sacherkakkuun.
Otava, 2017 (uudistettu laitos)
141 sivua

Erilaiset erityisruokavaliot ovat lisääntyneet viime vuosina hurjaa vauhtia. Asiaan vihkiytymättömille tai uusia tuulia kaipaaville reseptikirjat ovat mitä mainion tapa syventää osaamistaan. Tämä kyseinen kirja, Hapanleivästä sacherkakkuun, on loistava paketti perustietoa keliakiasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta. Se sisältää reseptejä laidasta laitaan niin suolaisista kuin makeista leivonnaisista taitotasosta riippuen niin aloittalijalle kuin kokeneemmallekin tekijälle.

Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 2004 ja suuren suosionsa vuoksi siitä julkaistiin uusi, hieman laajempi painos vuonna 2017. Kirjan takana ovat Suomen Keliakialiitto ry:n asiantuntijat, kotitalousopettajat Marjo Jokinen ja Leila Kekkonen. Uusin painos sisältää n. 160 reseptiä aina leivistä ja pikkusuolaisista pizzoihin sekä pullista ja kakuista pikkuleipiin asti. 

Minulla itselläni on kirjasta tämä uusin painos, mutta lapsuudenkodissani ihastuin jo sen ensimmäiseen painokseen. Teos on mielestäni monipuolinen ja se onkin käytössäni melko usein, kun kylään tulee keliakiaa sairastava vieras. Omia ehdottomia suosikkejani ovat olleet suklaacookiesit, vadelma-mantelipikkuleivät sekä kasvissämpylät. Ohjeet ovat helppoja ja selkeästi kirjoitettuja ja ne sopivat sekä arkeen että juhlaan. Tieto-osiosta löytyy kattava lista siitä, mitä pitää ottaa huomioon gluteenittomasti leivottaessa ja esimerkiksi lista kielletyistä tuotteista, jotka eivät sovi sisältämänsä gluteenin vuoksi.

Kymmenen faktaa minusta

Tämä postaus on paljon käytetty, ja tykkään itsekin lukea tällaisia. Jotkin tekstit ovat hellyyttäviä noloudessaan, ja toisaalta kirjoittajasta voi oppia jotain kiinnostavaa. Tässä on minun kymmenen faktan listani.

1   Olen sekä introvertti että erityisherkkä.

Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa arvostetaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta erittäin paljon. Ujous ja syrjäänvetäytyminen ovat heikkouksia. Introvertti on kirosana. Olen kuitenkin luonteeltani kuoreen vetäytyvä erakko, joka ei viihdy suurissa ryhmissä. Tämän lisäksi olen erityisherkkä. Tarvitsen päivittäin aikaa "palautua" ihmisten kohtaamisesta, hälinästä ja eri ärsyketulvista. Korvieni kipukynnys on alhainen, enkä pidä kirkkaista valoista. Olen tarkkailija, joka ei viihdy huomion keskipisteenä.

2   Minulla on liian vilkas mielikuvitus.
Erityisherkkyyden yksi ominainen piirre on vilkas mielikuvitus. En sen takia voi esimerkiksi katsoa kauhuelokuvia, koska alan pelätä kaiken maailman sarjamurhaajien löytävän minut.

3   Pelkään koiria.

Lapsuuden trauma, josta en ole päässyt.

4   Salaatti ja lämmin ruoka eivät saa sekoittua lautasella.

Syön aina salaatin ja lämpimän ruoan erikseen, lämpimän ruoan ensin. Inhoan sitä, että ruoat koskevat toisiaan lautasella, ja että salaatti esimerkiksi kastuu kastikkeesta. En siis voi myöskään käyttää salaatinkastikkeita.

5   En osaa käydä kaupassa ilman kauppalistaa.

Teen aina ennen kauppaanmenoa kauppalistan, mitä kaikkea tarvitsen tulevan viikon aikana. Usein käyn vain kerran viikossa kaupassa. Ilman listaa unohdan puolet tarvitsemistani asioista, ostan vääriä asioita ja tuhraan kaupassa käymiseen tuplasti enemmän aikaa kuin listan kanssa. Suoraan sanottuna olen hukassa.

6   Harrastan kirjeenvaihtoa.

Katoava harrastus, josta harva nykylapsi on enää tietoinen. Muistan, että alakouluikäisenä kaikki nuorten aikakauslehdet olivat pullollaan kirjekaveri-ilmoituksia ja oli suorastaan vaikea valita kenelle kaikille laittaisi kirjeen. Nykyisin uusia kirjekavereita on vaikea löytää. Se on ihana tunne, kun katsoo postilaatikkoon ja siellä odottaa kirje. ♥

7   Minulla ei ole muita sometilejä kuin Blogger.

Ei siis mitään muita. En ole koskaan ollut kiinnostunut kymmenistä erilaisista sovelluksista ja pikaviestipalveluista. Onhan se hieman vaikeuttanut ystäväsuhteita, mutta samalla myös lujittanut niitä.

8   En ole koskaan lentänyt.

Ainoat ulkomaan kosketukseni Tukholmaan ja Tallinnaan olen tehnyt laivalla. Toisaalta en myöskään kaipaa ulkomaille, koto-Suomi on tuttu ja turvallinen.

9   En käytä alkoholia.

Olen maistanut muutamia alkoholijuomia ja todennut, etten pidä alkoholin mausta. En myöskään viihdy baareissa humaloituneen, vellovan ihmismeren keskellä, missä on ihan liikaa melua. Mieluummin vietän lauantai-iltani kotona selvinpäin läheisten ihmisteni kanssa.

10   Vaikka olen aamuihminen, olen aamuäreä.

Tykkään herätä ennen muita ja viettää omaa aikaa hiljaisuudessa aamuisin. Olen kuitenkin melkoinen mörrimöykky, jos aamuni ei suju tuttuja latuja pitkin. Herään myös kunnolla vasta ½-1 tuntia heräämisen jälkeen.

Kymmenen hieman enemmän ja vähemmän outoa piirrettä minusta. Mitä sinun listaltasi löytyisi?

Varrettomat villasukat

Syyskylmien saapuessa alkaa jälleen kaipaamaan villasukkia. Ihastuin tähän ideaan varrettomista/nilkkapituisista villasukista selatessani käsityökirjoja. Idea on jo muutamia vuosia vanha, mutta edelleen hauska ja toimiva. Omissa sukissani hieman erilaista jujua tuo liukuvärjätty lanka, muutoin ne neulotaan samalla tavalla kuin tavalliset villasukat.

Tarvikkeet

150 g Novita Joki -lankaa

koon 4 sukkapuikot (tai oman käsialan mukaan)

neula

Luo sukkapuikoille 48 silmukkaa ja jaa silmukat neljälle puikolle (joka puikolle 12 silmukkaa). Neulo suljettuna neuleena kahdeksan kerrosta joustinneuletta.

Aloita kantatilkku neulomalla 1. puikon silmukat 4. puikolle. Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ, nosta 1. silmukka neulomatta ja neulo muut silmukat nurin. Käännä työ, *nosta 1. silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka*, toista kerroksen loppuun. Toista näitä kerroksia 12 kertaa eli työhösi tulee yhteensä 24 kerrosta. Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset.

Jatka kantapohjassa samaa vahvistettua neuletta kuten aiemmin. Neulo työn oikeasta reunasta, kunnes vasemmalla puikolla on jäljellä yhdeksän silmukkaa. Tee ylivetokavennus ja käännä työ. Nosta 1. silmukka neulomatta, neulo kuusi silmukkaa nurin ja neulo kaksi seuraavaa silmukkaa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1. silmukka neulomatta, neulo, kunnes vasemmalla puikolla on kahdeksan silmukkaa jäljellä ja tee ylivetokavennus. Jatka näin, kunnes sivusilmukat loppuvat. Keskisilmukat eli kahdeksan silmukan ryhmä pysyvät samana koko ajan. Kun sivusilmukat loppuvat, jaa kantalapun silmukat kahdelle puikolle. Poimi lisäksi puikoille molemmista kantalapun reunoista 12 silmukkaa ja lisäksi yksi silmukka puikkojen välistä (yhteensä 17 silmukkaa). Neulo kantalapun reunoista poimitut silmukat ensimmäisellä kerroksella kiertäen oikein. Työssä on nyt 58 silmukkaa.

Neulo kiilakavennukset seuraavasti: Neulo 1. puikon lopussa kaksi silmukkaa yhteen ja 4. puikon alussa kaksi ensimmäistä silmukkaa ylivetäen yhteen. Neulo yksi välikerros, tee kavennukset, neulo kaksi välikerrosta, tee kavennukset, neulo kolme välikerrosta, tee kavennukset, neulo neljä välikerrosta ja tee viimeiset kavennukset. Nyt työssä on 48 silmukkaa.

Jatka sileää neuletta, kunnes pikkuvarvas peittyy (pohjan pituus on n. 20 cm).

Aloita kärkikavennukset. Neulo jokaisen puikon keskellä ja lopussa kaksi silmukkaa yhteen (neulo neljä silmukkaa, kaksi silmukkaa yhteen, neulo neljä silmukkaa, kaksi silmukkaa yhteen). Neulo neljä välikerrosta. Neulo taas jokaisen puikon keskellä ja lopussa kaksi silmukkaa yhteen (neulo kolme silmukkaa, kaksi silmukkaa yhteen, neulo kolme silmukkaa, kaksi silmukkaa yhteen). Neulo kolme välikerrosta. Jatka näin, kunnes jokaisella puikolla on kaksi silmukkaa. Välikerrosten määrä on sama kuin kavennettujen silmukoiden välissä olevien silmukoiden määrä. Katkaise lanka, pujota se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi neulalla ja päättele. Neulo toinen sukka samoin. Höyrytä kevyesti.

Vinkit

- Novitan Joki -langalla on puikkosuositus 5. Laske oman käsialasi mukaan itsellesi sopivat puikot. Minulla on hieman löysä käsiala, joten käytin pienempiä puikkoja.

- Joki -lanka on huovutukseen soveltuvaa ja se huopuu pesukoneessa pestynä. Valmiit sukat kannattaa pestä käsin, jos haluaa välttää huopumisen.

- Itse suosin villasukissa vahvennettua kantapäätä, koska se kestää kulutusta paremmin. Kantapään voi tehdä myös sileällä neuleella. Neulo oikealla puolella oikeaa ja nurjalla nurjaa. Nosta kerroksen ensimmäinen silmukka aina neulomatta. Neulo kantalappu muutoin samalla tavalla.

Mennyt kuukausi - Kesä-, heinä- ja elokuu

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt reilu kaksi kuukautta aikaa, anteeksi siitä. Kesäni on kulunut samaan aikaan sekä todella vilkkaasti että tajuttoman hitaasti. Olen ollut koko kesän töissä ja vietän lomaa vasta nyt syyskuussa, kun edellinen työni päättyi ja seuraava alkaa vasta lokakuussa. Kulunut kesä on ollut henkisesti melko raskas ja pieni lomailu toivottavasti virkistää.

Tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika on valunut ja kadonnut jonnekin kummalliseen mustaan aukkoon, vaikkei niin oikeasti olekaan. Suurimman haukkauksen ajastani on vienyt lukeminen, käsityöt ja eri sarjojen seuraaminen. Olen jo alkanut varautumaan tulevaan syksyyn ja pimeään neulomalla itselleni varrettomat villasukat ja kissankorvapipon. Tällä hetkellä kesken on seuraava villapaitani. Suunnitelmissani on jakaa niistä ohjeet myös tänne. Erityisen ihastunut olen niihin varrettomiin villasukkiin. Vaikka idea on jo muutaman vuoden vanha, on se mielestäni edelleen hauska.

Luetut kirjat

Ahern, Cecilia - Täydellinen
Andrews, Jesse - Maailmankaikkeuden huonoin elokuva

Green, John - Kilpikonnan kuorella

Murphy, Julie - Dumplin

Mustonen, Enni - Taiteilijan vaimo
Mustonen, Enni - Sotaleski

Riggs, Ramson - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Rowell, Rainbow - Eleanor ja Park
Tanninen, Petra - Erityisen herkkää elämää

Thomas, Angie - Viha jonka kylvät
Tölli, Kaisa-Maria - HÄIRIÖ! Nainen intissä
Vik, Erika - Kaksosauringot-trilogia (sis. kirjat Hän sanoi nimekseen Aleia, Seleesian näkijä ja Nefrin tytär)

Wahl, Mats - Lumi peittää jäljet

Syyskuulta odotan paljon. Mutta toivottavasti en liikaa. Haluan viettää oikeasti lomaa, enkä vain suorittaa asioita. Välillä tarvitaan niitä päiviä, kun voi vaan tuijottaa seinää hyvällä omallatunnolla ja olla tekemättä mitään.

Syyskuussa ilmestyvistä kirjoista odotan eniten Jojo Moyesin tarinakokoelmaa Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, pidän mielettömästi Moeysin kirjoista, enkä malttaisi millään odottaa tätä uutuutta.

Nyt syyskuussa alkaa valtavasti uusia sarjoja ja valinnanvaikeus on melkoinen. Roba, Vain elämää, La República - Tasavalta, Sohvaperunat... Näin muutamia mainitakseni. No, eipähän ainakaan tule tylsää!

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Viisi kirjailijaa, joiden kirjat kuvaavat minua lukijana

Löysin tämän kyseisen idean täältä, Lukuisan blogista, missä tarkoituksena on valita viisi kirjaa, jotka kuvaavat itseä lukijana. Mutta muunsin sitä hieman omaan tarkoitukseeni sopivaksi, kun tajusin, etten mitenkään pystyisi valitsemaan vain viittä kirjaa, jotka kuvaavat minua. Niinpä valitsin viisi kirjailijaa, joiden tuotannossa on kirjoja, jotka kertovat minusta lukijana. Listani tulee tässä.

1   Salla Simukka
Kaikki Salla Simukan kirjat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta suurimman niistä teki Lumikki-trilogia. Simukka kuvaa hyvin erilaisuutta ja tietä itsensä löytämiseen. Pidän myös valtavasti hänen tyylistään ja tarinankerrontatavastaan. Tarinat aukeavat pikkuhiljaa kirjan edetessä, kun kertoja paljastaa henkilöistä ja heidän taustoistaan pieniä vihjeitä tipottain.

2   Kristiina Vuori
Kristiina Vuorelta on ilmestynyt tähän mennessä kahdeksan romaania, ja olen pitänyt kaikista. Kirjat kertovat vahvoista naisista, joiden on täytynyt selviytyä tavalla tai toisella omin avuin elämässä aikana, jolloin nainen on ollut miestä varten. Juuri historian kuvaus ja aistivoimainen kerronta ovat Vuoren vahvuuksia. Pidän paljon historiallisista ja romanttisista romaaneista.

3   Elina Rouhiainen
Jos minun pitäisi valita kirjallisuuden genre, jota eniten luen, se olisi fantasia. Se on viime vuosina jäänyt vähemmälle, mutta rakastan silti edelleen hyviä fantasiakirjoja. Ja niistä yksi suurimpia suosikkejani on Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja. Myös tästä löytyy romantiikkaa ja nuori itseään etsivä nainen, joka on samaan aikaan äärettömän vahva, mutta silti niin rikki.

4   Jojo Moyes
Jojo Moyes on mielestäni kirjailija, johon kaikkien tulisi tutustua, niin upea hän on. Erityisesti rakastan hänen kerrontatyyliään. Kirjoja lukiessa tunteet menevät täydellistä vuoristorataa, ja välillä itketään ilosta ja toisinaan surusta. Kirjojen hahmot ovat myös ihanan monitasoisia, ja eräällä tavalla pidän eniten henkilöhahmoista, jotka ovat epätäydellisiä, rikkinäisiä, epävarmoja... Normaaleja ihmisiä. Moyesilla on ilmeisesti melko paljon vielä suomentamatonta tuotantoa, jota odotan innolla.

5   Väinö Linna
Väinö Linna edustaa täysin toisentyyppistä kirjallisuutta mitä aikaisemmat, mutta on silti vienyt palan sydämestäni. Etenkin Täällä Pohjantähden alla-trilogia. Historia, erityisesti Suomen historia, kiinnostaa minua, ja Linnan kirjat ovat oivia kuvauksia siitä. Myös teemoiltaan ne koskettavat minua. Linnan kuvaus suomalaisuudesta on edelleen tosi.

Mitkä ovat sinun viisi kirjailijaasi/kirjaasi, jotka kuvaavat sinua lukijana?

Linkkaa blogisi!

Kuten yleensä näissä tämäntyyppisissä postauksissa, etsin itselleni uutta luettavaa ja seurattavia blogeja. En etsi mitään tietynlaista, vaan olen kaikille aiheille avoin.

Joten pidemmittä puheitta, jos pidät omaa blogia, linkkaa se kommentteihin postauksen alle pienen esittelyn kera. Valitsen linkattujen blogien joukosta omat suosikkini ja jaan ne teidän kanssanne myöhemmin. Aikaa linkin laittamiseen on 30.6. asti. Otathan huomioon sen, että jos valitsen blogisi, saatan lainata sieltä jotakin kuvaa/banneria blogisi esittelyä varten.

Kiitos osallistumisestasi!

Uutuuskirjat, joita odotan

Syksyä kohti, kun mennään, ovat kustantajat jälleen julkaisseet kataloginsa tulevista uutuuskirjoista. Uutuuksien määrä on aivan valtava, ja poimin joukosta kirjat, joita odotan aivan erityisesti.

Toukokuu

S & S Urst - Kontakti (Otava)
Kontakti on trilleritrilogian avausosa, jonka takana ovat Siri Kolu ja Salla Simukka. Kirja kertoo "kahdesta naisesta, joiden välinen yhteys on voimakas, väistämätön – ja tappava".

M & U Susimetsä - Kuninkaan rakuunat #2: Kuriirin viitta (Otava)

Suositun Kuninkaan rakuunat-sarjan toinen osa.

Kesäkuu

Heli Galliano - Lintutyttö (Otava)
Jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Kyyhky ja susi-kirjalle. Renessanssin aikaiseen Eurooppaan sijoittuva romanttinen sarja.

Heinäkuu

Kerstin Gier - Pilvilinna (Gummerus)
Pilvilinna on huippusuositun Kerstin Gierin uusin nuortenromaani, joka kertoo 17-vuotiaasta Fannysta, joka on palkattu hotelli Pilvilinnaan apulaiseksi. Hotelli herää eloon kerran vuodessa uutena vuotena kuuluja uudenvuodenjuhliaan varten. Hotellissa työskennellessään Fanny kiinnittää huomiota sen eriskummallisiin vieraisiin. "Pilvilinna on hurmaavan hyväntuulinen kertomus, jossa on aimo annos vanhan ajan tyttöromaanin viehätystä ja satumaista lumoa."

Petra Tanninen - Erityisen herkkää elämää (Otava)
Erityisen herkkää elämää sisältää tuokiokuvia erityisherkän ihmisen sisäisestä maailmasta. Kirja on suunnattu erityisherkille, ja sen tarkoitus on tarjota vertaistukea.

Elokuu

Paula Havaste - Vierashuoneet (Gummerus)
Vierashuoneet kertoo nuoren perheen elämästä 1950-luvun Neuvosto-Eestissä. Perhe on perustamassa omaa majataloa. Ajat ovat vaikeat, ja "koko ajan saa olla tarkkana ja huolehtia siitä, että teot, sanat ja ilmeet ovat annetun aatteen mukaisia". Etenkin perheen äidillä, Viljalla, on eniten salattavaa.

Raija Oranen - Manu (Otava)

Ylistetyn Raija Orasen kuvaus Mauno Koiviston elämästä.

Johanna Valkama - Jäävuonon Ruusu (Otava)

Metsän ja meren suku-sarjan neljäs osa.

Julian Fellowes - Loiston päivät (Otava)

"Downton Abbeyn tekijän nostalgiaa tihkuva, herkullinen kuvaus brittiläisen yläluokan viimeisistä loiston ajoista. Selvittely vie 1960-luvun Lontooseen, jossa aristokraattiset vanhemmat etsivät yläluokkaisia sulhasehdokkaita tyttärilleen. Damian Baxter – röyhkeä nousukas valmisvaatteissa – ei kuulu heihin. Mutta naiset eivät voi vastustaa häntä."

Syyskuu

Mikko Kamula - Tuonela (Gummerus)
Metsän kansa-sarjan kolmas osa.

Jojo Moyes - Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia (Gummerus)

Tarinakokoelma, joka sisältää 11 romanttista tarinaa. Kirja kertoo "ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteessä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa".

Robin Hobb - Narri ja Näkijä #3: Salamurhaajan kohtalo (Otava)

Odotettu päätösosa Narri ja Näkijä-trilogiaan.

Onko sinulla jokin kirja, jota odotat aivan erityisesti? 

Kaisa-Maria Tölli - HÄIRIÖ! Nainen intissä

"Naisten kynnys hakeutua varusmiespalvelukseen on korkea, mikä johtuu vääristyneistä asenteista ja tiedon puutteesta. Intissä pärjäävä nainen on huippukuntoinen ja paksunahkainen "hyvä jätkä", joka ei valita ja suhtautuu häirintään huumorilla. Naiset vaikenevat ikävistä kokemuksistaan, sillä he pelkäävät leimautuvansa heikoiksi silmätikuiksi.

HÄIRIÖ! on ensimmäinen kattava tietokirja suomalaisnaisista armeijassa. Se haastaa puolustusjärjestelmän tasa-arvoisuuden ja ajankohtaisuuden ja tarjoaa teräviä näkökulmia varusmiespalveluksen uudistamiseksi. Yli puolet naisista kokee varusmiespalveluksessa kiusaamista ja kärsii rasitusvammoista. Jopa yli neljännes naisista kokee seksuaalista häirintää. Sama osuus keskeyttää palveluksensa. Myös yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemus ja jatkuva riittämättömyyden tunne ovat osa naisvarusmiesten arkea. Miten tämä ilmenee, ja miksi näin on? Entä mitä muutoksen aikaansaaminen vaatii?

Kaisa-Maria Tölli on kasvatustieteen tohtori ja reservin luutnantti. Hän on väitellyt lottien selviytymisestä sodassa, toiminut tutkijana Puolustusvoimissa ja vapaaehtoisissa maanpuolustusjärjestöissä sekä rauhanturvaajana Kosovossa. Lisäksi hän on ollut perustamassa ministeri Elisabeth Rehnin elämäntyötä jatkavaa turvallisuuspoliittista ajatushautomoa.

Teoksen esipuheen on kirjoittanut Elisabeth Rehn. Maailman ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä hän oli keskeisessä roolissa edistämässä naisten pääsyä varusmiespalvelukseen ja rauhanturvaajiksi."

Mikäli olet lukenut oman inttiaiheisen postaukseni, tiedät, että tämä aihe on minulle edelleen kipeä. Osittain siitä syystä luin tämän kyseisen kirjan. Kirjan kirjoittaja ja haastattelija Kaisa-Maria Tölli on itsekin suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen vuosina 2011-2012 ja kokenut siellä monien muidenkin naisten tapaan syrjintää ja kiusaamista. Kuten jo kirjan takakansi teksti kertoo, hyvin moni naisvarusmies kohtaa palveluksessaan epäasiallista kohtelua.

Tölli haastatteli kirjaa varten 52 naista ja viittä miestä, jotka ovat suorittaneet palveluksensa vuosien 1996-2017 välisenä aikana useissa eri joukko-osastoissa ja -yksiköissä. Lähes kaikki haastateltavista (yhteensä 50) on saanut johtajakoulutuksen ja 9 kk:n miehistöön kuuluu seitsemän haastatelluista. Vaikka otanta on laaja, olisin toivonut, että miehiä ja miehistöön kuuluvia naisia olisi ollut enemmän. Haastateltavat henkilöt esiintyvät kirjassa nimettöminä ja heidän palvelusvuottaan ei kerrota, ainoastaan Tölli esiintyy omalla nimellään. Kirja sisältää myös katkelmia hänen inttipäiväkirjastaan.

Tölli käsittelee aihetta monipuolisesti ja jaottelee eri epäasiallisen käyttäytymisen muodot omiin lukuihinsa (esimerkiksi syrjintä, häirintä, seksuaalinen häirintä). Etenkin naissotilaiden historiaa ja merkitystä käsittelevät luvut ovat mielestäni mielenkiintoisia. Haastateltavien tarinat ovat samaan aikaan sekä karun kylmääviä että lohdullisia, koska niihin pystyy täysin samaistumaan ja tajuamaan, ettei olekaan yksin oman kokemuksensa kanssa. Ne myös antavat realistisen kuvan armeijasta heille, jotka sinne ovat menossa tai suunnittelevat sitä. Naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on vain vähän tietoa Puolustusvoimien sivuilla. Tietoa on etsittävä itse muualta, kuten esimerkiksi inttiblogeista ja -keskustelufoorumeilta, mikä on väärin. Vaikka armeijasta odotetaan rankkaa, monelle se tulee silti yllätyksenä.

On toki naisia, jotka eivät ole kokeneet minkäänlaista epäasiallista käyttäytymistä palveluksensa aikana, mutta valitettava tosiasia on, että heitä, jotka sitä ovat kokeneet, on enemmän kuin heitä, jotka eivät. Tölli esittelee kirjassaan varteenotettavia ehdotuksia varusmiespalveluksen parantamiseksi, joiden toivon toteutuvan edes jossain muodossa.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sen julkaisu viime syksynä aiheutti melkoisen mylläkän. Se on kattava kokonaiskuva naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykytilanteesta. Ainoan miinuksen joudun antamaan kirjoitusvirheistä, jotka vievät aina mielestäni hitusen kirjan uskottavuutta.

Tölli, Kaisa-Maria - HÄIRIÖ! Nainen intissä

Docendo, 2018

336 sivua

Mennyt kuukausi - Toukokuu

Toukokuu oli säidensä puolesta todella vaihteleva, ja kesäisistäkin lukemista päästiin nauttimaan. Viime aikoina aurinko on pysynyt melko visusti pilven takana piilossa, mutta pikkuhiljaa se alkaa sieltä jälleen hiipiä esiin. Toisaalta aurinko ja lämpö ovat olleet hyviä, mutta toisaalta vesisade on virkistänyt mukavasti.

Kuukauden suurin saavutukseni on ikkunoiden pesu sekä ulko- että sisäpuolelta. Kylvin myös lopultakin hyötypuutarhani kasvit! Kirjoitin aiheesta muutama päivä takaperin oman postauksensa, jonka löydät täältä.

Suurimman osan liikenevästä vapaa-ajastani on vienyt lukeminen, vaikkei sitä ehkä blogin hiljaisuudesta heti arvaisi. Olen koko kuukauden ahminut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjaa, johon on juuri ilmestynyt uusi seitsemäs osa. Kaikki kirjat ovat mielestäni olleet niin hyviä ja samantasoisia, etten ole viitsinyt toistaa itseäni jokaisen kirjan kohdalla erikseen kirjoittamalla niistä samanlaista arviota. Olen pohtinut tekeväni sarjasta kokoavan postauksen, jossa käsittelen kaikkia siihen kuuluvia kirjoja, mutta katsotaan sitten, kun saan luettua ne luettua loppuun. Tällä hetkellä olen lukenut sarjan viisi ensimmäistä osaa (ensimmäisen jo viime syksynä) ja olen tykännyt kyllä kovasti.

Toukokuun ajalta olen kiitollinen siitä omasta ajasta, jolloin voi vain olla ja tehdä sitä, mitä itse haluaa, eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Kuten edellisessä kuukausikoosteessa mainitsin, viime kuukausi oli töissä todella kiireinen, ja se on vienyt mehut aika totaalisesti. Vapaa-ajalla työmurheet voi onneksi heivata narikkaan ja nauttia hyvästä kirjasta tai tv-sarjasta.

Toukokuun luetut kirjat

Mustonen, Enni - Lapsenpiika

Mustonen, Enni - Emännöitsijä

Mustonen, Enni - Ruokarouva
Mustonen, Enni - Ruokarouvan tytär

Power, Marianne - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin

Vuori, Kristiina - Viipurin valtiatar

Kesäkuussa häämöttää jo vuoden puoliväli ja juhannus. Erityisesti juhannusta ja siihen kuuluvia perheemme traditioita odotan innolla. Toivon kesäkuulta suotuista säätä, jotta viljelykasvit (ja hyötypuutarhani) menestyisivät. Eli sopivassa suhteessa aurinkoa ja sadetta.

Tänä vuonna minulla ei ole tiedossa kesälomaa, joten täytyy nauttia kesästä ja vapaa-ajasta aina, kun siihen on mahdollisuus. Mitään suuria suunnitelmia minulla ei ole kesän varalle, mutta olisi ihanaa kiertää Suomen erilaisia linnoja läpi. Myös Salpalinjan lukuisat eri museokohteet kiinnostavat minua.

Kirjarintamalta odotan kesäkuussa ilmestyvää Heli Gallianon Lintutyttöä, joka on jatkoa hänen viime vuonna ilmestyneelle Kyyhky ja susi-kirjalleen.

Tv:stä odotan ehdottomasti Ruutuun tulevia uusia Sykkeen jaksoja! Kuudes kausi alkaa 7.6.

Hyötypuutarha #3 - Kylväminen

Hyötypuutarha-sarjani kolmannessa osassa käsittelen siementen kylvämistä. Kylväminen on sinänsä helppo homma, mutta jokaiselle kasville on omat, suositellut kylvämissyvyydet ja -tiheydet, mikä hieman sekoittaa, varsinkin jos kylvää useampia kasveja kerralla ja on samanlainen aloittelija kuin minä. Tarvittavat tiedot selviävät usein siemenpussin takapuolelta. Käytän tässä esimerkkinä kylvämieni porkkanoiden siemenpussia.

Kylvämäni porkkana on lajikkeeltaan 'Flyaway' F1, joka on maukas kesäporkkana. Se soveltuu myös talvivarastointiin, toisin kuin useimmat muut kesäporkkanat. Porkkana on aina suorakylvettävä, joten sitä ei voi esikasvattaa.

Pussin takaosa sisältää sekä sanalliset että kuvalliset ohjeet. Pussissa on tietoa itse kasvista, esimerkiksi minkälaiseen ruokatarkoitukseen se soveltuu sekä kylvö- että hoito-ohjeet.

Pussin alaosassa olevat kuvalliset ohjeet.

1  Kasville otolliset kylvö- ja sadonkorjuuajat. Milloin kasvi on hyvä kylvää ja tarvitseeko se ensin esikasvattaa ja vasta sitten istuttaa vai voiko suorakylvää. Missä vaiheessa se alkaa kukkimaan tai voi korjata satoa. Kuten jo mainittu, porkkana on suorakylvettävä kasvi. Sen voi kylvää heti, kun maa on sulanut tai vasta kesäkuun lopussa. Satoa siitä saadaan heinäkuusta aina syyskuulle asti.

2  Kasvuolosuhteet. Kasvin tarvitsema valon määrä, kylvämissyvyys, rivien välinen etäisyys ja kasvien välinen etäisyys. Porkkana vaatii aurinkoisen, runsasmultaisen ja läpäisevän kasvupaikan. Kylvövako on hyvä kastella ennen kylvämistä. Siemenet kylvetään n. 1 cm syvyiseen vakoon ja peitellään kevyesti mullalla. Samassa kohdassa saisi olla 2-3 siementä. Kasvien välinen etäisyys olisi hyvä olla n. 5 cm ja kylvövakojen tulisi olla n. 30-40 cm:n etäisyydellä toisistaan.

3  Pussin riittoisuus. Kuinka paljon yhdestä pussista saadaan. Tässä pussissa on n. 600 siementä ja sen tulisi riittää kuuteen metriin.

Olen aina kuvitellut, että puutarhanhoito olisi kovin suuritöistä ja haasteellista, mutta kun lähtee pienestä liikkeelle, niin työn määrä ei kasva kohtuuttomasti. Eikä se kylväminenkään mitään rakettitiedettä loppujen lopuksi ollut, kun tutustuin huolellisesti kylvämisohjeisiin. On ollut jännittävää odottaa ja seurata, alkavatko siemenet itämään. Nyt pari viikkoa kylvämisen jälkeen lähes jokaisesta kylvämästäni kasvista on tullut esiin vihreitä versoja, mikä on tietysti hienoa. Toivottavasti säät suosivat, ja kehitys jatkuu suotuisana!

Aiemmat sarjan postaukset:
Hyötypuutarha #1 - Suunnittelu
Hyötypuutarha #2 - Perustaminen

Nainen armeijassa - Minun kokemukseni

Kuten olen jo asiaa hieman sivunnut tässä postauksessa, jossa pohdin omaa minuuttani, olen suorittanut viime vuonna naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Nyt, kun kotiutumisestani on kulunut lähes puoli vuotta, haluan hieman avata omaa kokemustani intistä ja omasta palveluksestani.

Haluan näin heti alkuun sanoa sen, että armeija on rankka kokemus kelle tahansa ja se vaatii jokaiselta paljon, mutta ei keneltäkään mahdottomia. Kaikille intti ei sovi ja sellaisella "tulin, näin, voitin" -asenteella sinne ei kannata lähteä. Tarinani on subjektiivinen ja sitä ei voi täysin yleistää, vaikka onkin todettu, että on edelleen asioita, joita tulisi parantaa naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Armeija on kokemuksena ainutlaatuinen ja unohtumaton, ja suosittelen sitä jokaiselle, jota asia vähänkään kiinnostaa. Vaikka intti vaatii paljon, antaa se myös vaativuudessaan paljon takaisinkin. Jo melko kliseinen sanonta "armeija on elämän parasta ja paskinta aikaa" on täyttä totta.

Suoritin palvelukseni Panssariprikaatissa saapumiserässä II/18 ja palvelusaikani oli puoli vuotta. Kuulun miehistöön ja sodanajan tehtäväni on sotilaskeittäjä. Armeijaan meneminen oli haaveenani jo yläasteella ja ajatuksen kypsyttyä muutamia vuosia, lähetin hakupaperit omaan aluetoimistooni heti täysi-ikäistyttyäni. En missään vaiheessa odottanut mitään kovin ruusuista palvelusaikaa, vaan tiesin, että rankkaa tulee olemaan sekä henkisesti että fyysisesti. Olen kaikkea muuta kuin mitä ihanteelliseen sotilaaseen rinnastetaan: en ole sosiaalinen ja itsevarma, superliikunnallinen tai hyvä kaikessa, mutta palava haluni täyttää oma paikkani maanpuolustuksessamme ajoi minua inttiin. En edelleenkään ole mikään huippusotilas, mitä yleensä oletetaan, kun kuullaan, että nainen on suorittanut armeijan. Toinen asia, mitä monesti ajatellaan on se, että nainen on palvellut vuoden ja saanut johtajakoulutuksen. Niin minullakin oli ensimmäisenä ajatuksena, että haluan johtajakoulutukseen, mutta haaveet kaatuivat ja päädyin toiseen valintavaihtoehtooni sotilaskeittäjäksi. Toisaalta se on minulle edelleen pettymys, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että skapparit tekivät oikean ratkaisun laittaessaan minut spadeksi. Olen oppinut, että kaikki tehtävät (ja palvelusajat) ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Vaikken johtajaksi päässytkään, ei se tee minusta sen huonompaa ihmistä. Tärkeintä on, että jokainen pystyy hoitamaan kunnialla hänelle osoitetun tehtävän.

Jos ajattelen asiaa siltä kantilta, että kaduttaako minua se, että suoritin armeijan, niin ei, mutta uudelleen en sinne menisi. Vaikka palvelusaikani oli "vain" puoli vuotta, ehti siinäkin ajassa käydä melkoisen myllyn läpi. Positiivisia asioita, joita mukaani tarttui, olivat hyvä koulutus, uudet ystävät P-kauden naistentuvasta ja etenkin henkinen kasvu. Suurimpia kasvunpaikkoja minulle olivat epävarmuuden sietäminen ja perfektionismini. Intissä opin sen, että riittää, kun tekee parhaansa, vaikka sen ajatuksen sisäistäminen tuntui välillä vaikealle. Aina ei yksinkertaisesti riitä aika tai voimat viilata kaikkia yksityiskohtia. Aina ei tarvitse olla se paras, täydellisin ja tehokkain, vaan riittää, kun on oma keskinkertainen itsensä ja hoitaa hommansa parhaan kykynsä mukaan. Ja intissä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Se on pakko hyväksyä ja toimia sen mukaan.

Kuten elämässä yleensä, myös armeijassa on niitä huonompia puolia, joiden kanssa kaikki joutuvat taistelemaan. Minun kohtaamani negatiiviset asiat kohdistuvat syrjintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen. Jäin P-kauden jälkeen ainoaksi naiseksi joukkueeseeni ja miehistöön. Muut ryhmäni jäsenet olivat hyvää pataa keskenään, mutta en sopeutunut ryhmääni. Mitä kovemmin yritin soluttautua joukkoon, sitä enemmän he työnsivät minua pois. Koin väheksyntää ja olin se ryhmän ulkopuolinen ja ei-toivottu jäsen, jota autettiin, koska oli pakko. Valitettavasti armeija perustuu ryhmätyöhön ja -henkeen, ja ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Näin jälkiviisaana olen tajunnut, että asialle olisi luultavasti ollut jotain tehtävissä, mutta ajattelin silloin, että tilanne vain pahenee entisestään, jos rupean vielä kantelemaankin.

Vaikka se tuntuu edelleen pahalle, etten päässyt mukaan ryhmään, toisaalta ajattelen, että se osittain kasvatti henkistä kanttiani entisestään. Täytyy kyllä myöntää, että sillä hetkellä se ei tuntunut kovin mieltä ylentävälle ja itkettyäkin välillä tuli. Kun pimeässä yöllä parin tunnin yöunien jälkeen lähtee yksin keittämään aamupuuroa ja sitä sovittua apua ei tulekaan, täytyy siinä pystyä toimimaan omin avuin. Hommat oli hoidettava ja joukot ruokittava.

Kokemuksena armeija on juuri sitä, mitä luvataan. Kasvattava ja ainutkertainen. Jokaisella on oma kivinen tiensä kuljettavanaan. Vaikka muiden ryhmäläisteni kiusaaminen jätti minuun jäljet, yritän ajatella palvelusajastani niitä mukavampia puolia. Olen saanut muutaman todella hyvän ystävän, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta, sekä uudenlaista rentoutta ja henkistä kestävyyttä. En silti toivo kenellekään samanlaista kohtelua. Jotkut saattavat ajatella, että vapaaehtoisena naisena armeijaan menneellä ei ole mitään valittamista, koska hän on mennyt sinne omasta halustaan. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta käytöksestään, eikä kenenkään (ei miehen, ei naisen, ei muunsukupuolisen) pidä joutua kokemaan kiusaamista. Tästä viisastuneena haluan antaa sellaisen vinkin, että jos kohtaat epäasiallista käyttäytymistä, kerro siitä jollekulle. Sosiaalikuraattori ja sotilaspastori ovat siellä sinua varten, jos koet tarvitsevasi juttuseuraa.

Tsemppiä kaikille nykyisille ja tuleville sotilaille!

Marianne Power - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin

"Marianne Power on kolmekymppinen nainen, joka paiskii töitä ja maksaa vuokransa säntillisesti, mutta on kadottanut elämän tarkoituksen. Koska missään ei ole mitään järkeä, Power päättää lukea 12 self help-opasta ja noudattaa kunkin niistä ohjeita kuukauden ajan.
Katoavatko kaaostuneet luottokorttivelat, kun pyytää enkeleiltä apua? Löytyykö puoliso, kun lopettaa nöyristelyn ja viisveisaa kaikesta? Onko mahdollista laihtua ihan vain ajattelemalla itsensä hoikaksi? Power päätyy myös elämään omat hautajaisensa etukäteen.
Värikäs tarina syvenee yhteiskunnalliseksi: kun naisen paikka ei ole enää nyrkin ja hellan välissä, niin missä se on, ja mitä kannattaisi tavoitella?
Kirja julkaistiin Britanniassa elokuussa, ja siihen liittyvät kansainväliset TV-oikeudet on myyty Hollywoodissa."

En juurikaan ole lukenut tämän tyyppisiä kirjoja tai itseapuoppaita muutenkaan, mutta mielestäni ideana tämä on hauska. Nyky-yhteiskunnassa ihmisen pitäisi olla tietynlainen, näköinen ja kokoinen ollakseen hyvä ja menestynyt ihminen. Hyväksytty ja arvostettu. Tämä mielikuva luo hirvittäviä paineita, ja mielestäni ohjaa huomiomme täysin vääriin asioihin.

Marianne Power ryhtyy vuoden kestävään projektiin saadakseen elämäänsä uutta sisältöä ja mielekkyyttä. Hän päättää lukea 12 erilaista self help-opasta ja noudattaa jokaisen niistä ohjeita kuukauden ajan. Oppaat keskittyvät pääasiassa omaan itsetuntoon, joka on Powerin heikko kohta. Lisäksi hän lukee oppaita laihtumisesta, taloudenhoidosta ja parisuhteista. 12 kuukauden projekti venähtää kuitenkin 16 kuukautta kestäväksi seikkailuksi, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Powerin kirja jakaa mielipiteitäni melko lailla kahteen eri suuntaan. Kirjaa lukiessani tunteeni vaihtelivat iloisesta naurusta ärtymykseen. Tarinan kerronnallinen tyyli tekee kirjasta mielestäni helpommin samaistuttavan ja luettavan, mutta toisaalta osa jutuista on niin ristiriidassa keskenään ja yliampuvia, että ne ärsyttävät. Power myös kertoo kirjansa lopussa, että hän on muunnellut lukemiensa kirjojen järjestystä ja näin ollen oikeata tapahtumakulku "(toivoakseni) hyvän tarinankerronnan nimissä". Ratkaisu tekee mielestäni kirjasta poukkoilevan ja epätodellisen. Myös osa kirjavalinnoista kummastuttaa minua, mutta ehkä sellaiset enkeli- ja "universumi palkitsee, vaikkei asian eteen tekisikään mitään"-kirjat  eivät sovi rationaaliseen ajattelutapaani.

Toisaalta pidän kirjan teemasta ja tämän koko projektin loppupäätelmästä. Kaikkien vuoristoradan ylä- ja alamäkien jälkeen Power pääsee maaliin ja löytää mielestäni sen hyvän elämän perusreseptin, joka meidän kaikkien tulisi muistaa. Saadakseen hyvän ja mielekkään elämän ei tarvitse olla kansainvälisesti menestynyt ja rikas, superlaiha ja naimisissa törkeän komean miehen kanssa. Riittää, että on sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään sellaisena kuin on, antaa ennemmin kuin saa sekä tekee sellaisia asioita, joita rakastaa.

Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin ei lumonnut minua, mutta on sen täytynyt johonkuhun osua ja upota, jos sen TV-oikeudet on kerran myyty oikein Hollywoodissa asti. Tarina on mielestäni liian sekopäinen, jotta se tuntuisi täysin uskottavalta. Mutta löytyy sieltä sen kaiken kohelluksen alta kuitenkin pieni totuuden siemenkin.


Power,  Marianne - Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin: Yhden naisen yritys selvittää, onko self help-oppaista apua elämänmuutokseen
Gummerus, 2019 (englanniksi Help Me - One woman´s quest to find out if self-help really can change her life 2018)
suom. Marika Saastamoinen
432 sivua

Hyötypuutarha #2 - Perustaminen

Hyötypuutarha-sarjani toisessa osassa käsittelen lavaviljelylaatikon perustamiseen liittyviä asioita. Lisäksi postauksen lopuksi listaan välineitä, jotka kannattaa hankkia samalla, kun käy muutenkin rauta-/puutarhakaupassa.

Kuten jo tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa mainitsin, lavaviljelyn etuina ovat ergonomia, monipuolisuus ja lavan helppo sijoittaminen lähes mille tahansa alustalle. Lavan tukeva ja huolella tehty perustaminen kannattaa, jolloin välttyy rikkaruohoilta ja ylimääräiseltä työltä, kun lavaa ei tarvitse heti seuraavana vuonna olla korjailemassa.

Tarvikkeet
3 lavakaulusta (koko 120 cm x 80 cm x 30 cm)
suodatin/maisemointikangasta
75-100 l salaojasoraa
n. 500 l puutarhamultaa
(kuorikatetta)

Alue, johon viljelylaatikko on tarkoitus laittaa, kannattaa olla mahdollisimman tasainen. Itse alustalla ei ole merkitystä, vaan viljelylaatikon voi perustaa kaikenlaisille alustoille.
Pinoa lavakaulukset haluamaasi paikkaan tukevasti ja tasaisesti. Leikkaa suodatin- tai maisemointikankaasta reilusti pohjaa suurempi pala ja aseta se kehikon pohjalle. Levitä kankaan päälle n. 15 cm:n kerros salaojasoraa ja sen jälkeen puutarhamultaa niin, että lavan yläreunaan jää tyhjää tilaa n. 10 cm. Sen jälkeen lava on valmis ja siihen voi istuttaa haluamiaan tuotteita. Lavan ulkopuolelle voi levittää halutessaan kuorikatetta, jolloin lavan reunus pysyy siistimpänä.

Suodatinkankaan idea on pitää maaperästä ylöspuskevat rikkaruohot ja muut ei-toivotut lajit poissa viljelylaatikosta. On myös tärkeää valita mullaksi rikkaruohovapaata puutarhamultaa. Ensimmäisenä vuonna multaan ei tarvitse lisätä lannoitteita, jos valitsee valmiiksi lannoitetun multavaihtoehdon. Sen jälkeen multaa on hyvä vuosittain lannoittaa ja keventää, esimerkiksi kompostilla. Salaojakerros ei ole pakollinen, mutta se vähentää kasvien ylikastelun riskiä, kun ylimääräinen vesi pääsee juuristosta pois, esimerkiksi rankan sateen jälkeen.

Välineet
Jo tässä perustamisvaiheessa pohdin hieman pidemmälle tulevaan ja siihen millaisia välineitä puutarhanhoidossa tarvitaan ylipäänsä, jotta voin ostaa ne samalla kerralla, kun käyn hankkimassa muut lavaan tarvittavat tarvikkeet. Jos niitä ei entuudestaan löydy, kannattaa hankkia ainakin seuraavat välineet:

1  Puutarhalapio. Pienellä lapiolla onnistuu tarkkuutta vaativat kaivuutyöt sekä kasvien kylväminen ja istuttaminen.

2 Pistolapio. Isommalla lapiolla käy esimerkiksi viljelylaatikon mullan nostelu ja sekoittaminen silloin, kun sitä kevennetään.

3  Hara. Haran avulla voidaan pehmentää mullan pintaa ja kitkeä rikkaruohoja.

4  Pikkuharava. Pienellä, käteen mahtuvalla haravalla on helppo siistiä kukkapenkeistä ja ahtaista paikoista rikkaruohot ja lehdet pois. Se on myös kätevä mullan pinnan tasoittamisessa.

5  Kastelukannu. Jos viljelylaatikon kastelu ei onnistu puutarhaletkun avulla, täytyy se kastella kannulla. Lavaviljelylaatikko vaatii enemmän kastelua kuin tavallinen kasvimaa/kukkapenkki, koska siihen ei nouse maaperästä kosteutta kuten tavalliseen kukkapenkkiin (kapillaari-ilmiö). Kannattaa kuitenkin varoa ylikastelua.

6  Hallaharso. Hallaharson avulla suojataan istutettuja/kylvettyjä kasveja hallalta, tuulelta, kovalta sateelta ja tuholaisilta. Harso kerää alleen lämpöä, mikä edesauttaa kasvien kasvua.

Kristiina Vuori - Viipurin valtiatar

"Puolison kuolema nosti Gunilla Besen linnanpäälliköksi. Tilapäisesti, ajateltiin. Sisukas Gunilla tuumi toisin ja hallitsi Viipuria kaksi vuotta.
Kun Erik Turenpoika Bielke v. 1511 kuolee, Ruotsin neuvosherrat vaativat Viipurin linnan avaimia. Mutta leskirouva Gunilla salpaa portit eikä päästä uutta kastellaania edes sisään kaupunkiin. Miten nainen, kahdeksan lapsen äiti, voisi johtaa sotajoukkoja tai neuvotella rauhasta venäläisten kanssa?
Lisäksi Gunillalla on salaisuus, kaksikin. Pahin on se, ettei hän ole kuten muut. Erik oli hänen kilpensä liian äänekästä ja räikeää maailmaa vastaan. Kuka tukee häntä nyt, kuka valehtelee hänen vuokseen pahoina, mustina hetkinä? Toinen salaisuuksista on sydämeen kätketty, niin arka, ettei sellaista saisi vaimolla olla, ei edes leskellä...
Voimanaisten kuvaajana tunnetun Kristiina Vuoren lumovoimainen romaani uhmakkaasta Viipurin linnan valtiattaresta."

Pidän todella paljon Kristiina Vuoren kirjoista ja odotan joka kevät innolla hänen uusinta teostaan. Tämä tuorein tuotos ilmestyi noin kuukausi sitten, eikä jätä kylmäksi tälläkään kertaa.

Tarina alkaa siitä, kun Erik Turenpoika Bielke kuolee ja Gunilla Bese tajuaa jäävänsä yksin maailmaa vastaan. Huollettavana on katras lapsia sekä Ruotsinmaan lukkona toimiva Viipurin linna ja sen asukkaat. Yksi jos toinen on kärkkymässä vapautunutta kastellaanin paikkaa. Kaiken tämän huolen lisäksi Gunilla käy sisäistä kamppailu oman minuutensa kanssa. Hän ei ole kuten muut, eikä aina välittäisikään olla, mutta uudessa asemassaan hän ei saa herättää pienintäkään epäilystä avuttomuudesta ja osaamattomuudesta. Sisukkuudellaan hän estääkin sodan syttymisen ja turvaa Viipurin kaupungin elämää kahden vuoden ajan.

Kirja pohjaa tositapahtumiin, vaikka Vuori onkin tulkinnut ja värittänyt tarinaa omalla tavallaan. Minuun vetoaa erityisesti Vuoren kirjoitustyyli; se, miten hän kertoo ja kuvaa henkilöhahmojen elämää. Teksti vilisee entisajan sanoja, ja lukiessa tuntuu kuin sukeltaisi suoraan tarinan maailmaan, niin aidolla ja välittömällä tavalla Vuori on saanut vangittua ajan hengen tekstiinsä. Minut kirja tarrasi mukaansa heti ensisivuilta lähtien ja piti mukanaan loppuun saakka.

Vuori kuvaa kirjoissaan historiallisia merkkihenkilöitä, vahvoja suomalaisia naisia, jotka pärjäävät elämässään tiukkoinakin aikoina, vaikka elämä välillä viskoo oikein olan takaa. Eikä rouva Gunillankaan elämästä vastustusta puutu. Tein ennen lukemista sen virheen, että loin kirjasta ennakkokäsityksiä, mitkä eivät sitten tietenkään kaikki toteutuneet. Vuorelta on ilmestynyt jo lähemmäs kymmenen romaania ja kaikista niistä olen pitänyt, joten toisaalta tiesin jo mitä odottaa, mutta toisaalta taas jokainen teos on omanlaisensa, eikä välttämättä kolahda ihan samalla lailla kuin aiemmat. Tässäkin kirjassa on paljon hyvää, mutta jotain siitä jäi puuttumaan, jotta se olisi täysin saanut minut lumoihinsa. Ehkä se tietty kaava, joka kaikissa Vuoren kirjoissa on sama, ei enää tehonnut samalla lailla kuin aiemmin.

Henkilönä Gunilla Bese on mielestäni mielenkiintoinen ja aidon eläväinen. Tunsin hänet jotenkin itselleni erityisen läheiseksi ja näin hänessä samoja piirteitä kuin mitä minussa on. Gunillaan on helppo samaistua ja sekin tekee kirjasta niin mukaansatempaavan, kun tuntee elävänsä mukana Gunillan elämässä.

Viihderomaanin genressään teos on sitä, mitä luvataan. Kirja on viihdyttävä, mutta sisältää myös syvällisemmän puolen. Vuoren sekoitus historiaa ja romantiikkaa, totta ja tarua, iloa ja surua on onnistunut yhdistelmä, jonka pariin on aina mukava palata. Joudun jälleen odottamaan vuoden seuraavaa kirjaa.



Vuori, Kristiina - Viipurin valtiatar
Tammi, 2019
347 sivua

Mennyt kuukausi - Huhtikuu

Huhtikuu on vilahtanut ohitse nopeasti ihanasta auringosta ja lämmöstä nauttien. Pääsiäinen rikkoi rutiinia ja toi samalla hieman kaivattua pidempää lomaa arjesta. Nyt, kun olen "päässyt sisään" uuteen työhöni, alkavat meillä todella kiireiset ajat ja vapaapäiville voi heittää hyvästit vähäksi aikaa. Toisaalta on se kiireinen ja stressaava työ parempi kuin täydellinen toimettomuus. Eli olen vain kiitollinen siitä, että on ylipäänsä töitä.

Viime kuussa suunnittelin aloittavani oman pienen hyötypuutarhani. Koska säät hellivät, pääsin suunnittelun tasoa pidemmälle ja nyt pihallani komeilee lavaviljelylaatikko. Hyötypuutarha-sarjaani on siis jatkoa luvassa! Ensimmäisen postauksen voit kurkata täältä. Kylvöä en ole vielä voinut tehdä, koska on edelleen yöpakkasia ja tilanne ei näytä helpottavan ihan vielä. Mutta eiköhän se kesäkin sieltä jossain vaiheessa tule. Fiilistelin lähestyvää kesää jo hieman etukäteen ja keräsin inspiraatiopostauksen erilaisista leivonnaisista, mitä voisin tarjota kuvitteellisissa juhlissani kevään ja kesän aikana. Postauksen voit lukea täältä.

Asioita, joista olen kiitollinen viime kuun ajalta, ovat ehdottomasti se lämpö ja valo, jotka valtasivat Suomen. Toinen ihana asia oli huomata puihin ilmestyneet hiirenkorvat. Olen myös vihdoin päässyt pyöräilemään!

Huhtikuun luetut kirjat
Erikson, Thomas - Idiootit ympärilläni
Goldberg, Leonard - Sherlock Holmesin tytär
Manson, Mark - Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
Montgomery, Lucy Maud - Pieni runotyttö
Montgomery, Lucy Maud - Runotyttö maineen polulla
Montgomery, Lucy Maud - Runotyttö etsii tähteään


Toukokuu on minulle vielä vähän mysteeri. Tapaan ainakin erään minulle hyvin rakkaan ystävän pitkän ajan jälkeen. Kaikki muu on avoinna ja odotan innolla, mitä uusi kuukausi tuo tullessaan. Toivottavasti lisää valoa ja lämpöä.

Lukulistallani on tässä kuussa ilmestyvä Nic Stonen Kolme on parillinen luku-kirja ja saa nähdä, ehdinkö saada sitä käsiini tämän kuun aikana. Lukulistani kun on tuhottoman pitkä...

Tv:stä seuraan tällä viikolla TV2:lla alkanutta Kandit-sarjaa, jossa on nyt toisen kerran pääosassa eläinlääketieteen kandidaatit. Sarja seuraa kolmen kandin ensimmäistä kesää eläinlääkäreinä. Mielestäni ohjelmaan mukaan lähteneet kandit, niin ihmisiä kuin eläimiäkin hoitavat, ovat todella rohkeita.

Inspiraatiota kevään & kesän juhliin

Kesän lähestyessä myös juhlien määrä kasvaa ja moni miettii tarjottavia juhliinsa. Tästä inspiroituneena etsin leivonnaisia ja ideoita, joita voisin hyödyntää omissa juhlissani, jos sellaiset haluaisin järjestää. Tykkään selata ja tutkia erilaisia reseptejä ihan ajankuluksenikin ja kerätä erilaisia ideoita omiin tuotoksiin. Toivottavasti myös te inspiroidutte näistä ehdotuksista!

Alkuun

Mielestäni juhlien alkumaljan ei aina tarvitse olla alkoholipitoinen, vaan myös alkoholiton juoma voi olla yhtä juhlava. Maistoin tätä kyseistä juomaa eräissä häissä kesäkuumalla, ja ai että se oli hyvää! Niin raikkaan ja miellyttävän makuinen. Juoma on saanut nimensä Mannerheimin kotitilan, Louhisaaren, mukaan ja tiettävästi se oli myös Mannerheimin makuun. Mikä parasta, sen tekeminen onnistuu myös helposti kotona samalla periaatteella kuin siman valmistaminen. Ohje Louhisaaren juomaan löytyi Marttojen sivuilta.

Suolaiset leivonnaiset

Voileipäkakut ovat jälleen mitä trendikkäimpiä juhlatarjottavia ja monen suomalaisen suuhun sopivia. Löysin Kinuskikissan sivuilta kasvisruokavalioon sopivan härkisvoileipäkakun ohjeen. Kakussa hieman erikoisempaa on sen liivatteella hyydytettävä täyte. Kakkuun makua tuovat maissilastuista tehty pohja ja täytteeseen lisätty salsadippi.

Toisessa valitsemassani voileipäkakussa innovatiivista ja inspiroivaa on muoto. Valion kalavoileipäkakku on nimittäin kääritty rullalle kääretortuksi! Välillä myös erilaisilla muodoilla saadaan uutta tekstuuria muutoin "tavanomaisiin" tuotteisiin.

Jos voileipäkakut eivät ole juttusi, voit harkita tätä näyttävää suolaista piirakkaa. Ihastuin täysin tähän Annin uunissa-blogista löytämääni korkeaan paprika-sipulipiirakkaan. Suolaiset piirakat ovat siitä kivoja, että niitä voi maustaa ja varioida loputtomasti omaan makuun sopivaksi. Plussana on tietysti se, että piirakan voi tehdä hyvissä ajoin pakkaseen odottamaan juhlapäivää.

Jos halutaan tarjota suupalakokoisia tuotteita, tuulihatut ovat tähän oiva tuote. Annin uunissa-blogin suolaisten tuulihattujen ohjeessa on ihana, italialaistyyppinen täyte.

Makeat leivonnaiset

Mielestäni juhlapöydän kruunu on maistuva kakku. Täytekakku on aina varma valinta. Tämän kakun valitsin ehdottomasti sen kauniin, mutta yksinkertaisen koristelunsa vuoksi. Ja mikä sen kesäisempää kuin Kinuskikissan auringonkukkakakku.

Myös tämä ihastuttava kreemikakku lumosi minut ulkonäöllään. Lisäksi kakun täytteenä toimiva mustaherukkamousse nostatti veden kielelleni. Ohje on Annin uunissa-blogista nimellä Hyvän Mielen Vesivärikakku. Nämä molemmat kakut ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ollakseen kaunis ja inspiroiva, kakun ei tarvitse olla mitenkään kovin monimutkainen ja vaikea, vaan yksinkertaisuudella ja helppoudella pääsee jo hyvin pitkälle.

Myös yksinkertainen on tämä vegaaneille sopiva jäädytetty mangokakku. Idea on erittäin hieno ja inspiroiva, mutta kakkua tarjoiltaessa tulee huomioida se, ettei se pääse sulamaan liikaa, jolloin se levähtää. Tämä voi tuottaa kesäkuumalla hieman haasteita, kuten kaikkien kakkujen kanssa.

Kakun kavereiksi bongasin kaksi piparkakkuohjetta Kinuskikissan sivuilta. Näissä lusikkaleivissä minut hurmasi ihanan raikas raparperitäyte ja kolakekseissä ihastuin paahteisen sokerin makuun, jota löytyy siis myös lusikkaleivistä. Osa karttaa lusikkaleipien tekemistä niiden haasteellisuuden vuoksi, mutta kolakeksien ansiosta myös siitä pääsee nauttimaan hieman pienemmällä vaivalla.

Kahvikakun tilalle valitsin herkulliselta vaikuttavan vadelma-juustokakkubrownien, joka löytyy Annin uunista-blogista. Tämä on niin näyttävä, että voisi korvata jopa kakun!

Pullahan kuuluu joka juhlaan, mutta ei senkään tarvitse tylsä olla. Tällaisille sokerihiirille kuin minä tämä pullaohje on pala taivasta! Tocpapullan ohjeen olen löytänyt Kodin Kuvalehden sivuilta.


Näitä ohjeita etsiessäni löysin paljon kaikkea ihanaa, mitä haluaisin kokeilla ja toteuttaa. Täytyy laittaa reseptit korvan taakse ja ottaa käyttöön, kun oikea hetki tulee!

Hyötypuutarha #1 - Suunnittelu

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat hoitaa puutarhaansa ja kasvattaa siellä erilaisia tuotteita, kuten mummoani, jolla oli parhaimmillaan kaksi isoa avokasvimaata, jossa kasvoi erilaisia juureksia. Lisäksi oli useampi omenapuu, karviais-, puna- ja mustaviinimarjapensaita, raparperia sekä mansikoita. Mutta entisaikoina tärkeänä pidetty omavaraisuus on nykyään jo melko unohtunut asia. En ole aiemmin pitänyt itseäni kovinkaan loistavana viherpeukalona, mutta nyt minulla on jo pidemmän aikaa itänyt mielessäni ajatus pienestä hyötypuutarhasta. Päätin samalla projektia aloittaessani, että teen tänne blogiin juttusarjan puutarhani vaiheista. Ensimmäinen postaukseni käsittelee puutarhan suunnittelua.

Kuten kaikki aina, alkaa työ hyvästä suunnitelmasta. Myös kaupungissa pystyy kerros- tai rivitalossa pitämään pientä hyötypuutarhaa. Jos innostus on kovempi ja suunnitelmat suuremmat, voi jo ajatella siirtolapuutarhapalstan hankintaa. Itse lähden pienellä liikkeelle ja kokeilen onko tämä minun juttuni.

Aloitin suunnitelman teon päättämällä, minne ja minkälaisen puutarhan tarvitsen. Viljelymenetelmiä on moneen eri lähtöön ja päädyin omassa puutarhassani lavaviljelyyn. Sen etuina ovat ergonomia, helppo sijoitettavuus ja monipuolisuus. Lavaviljelyssä lavan keskimääräinen korkeus on n. 60 cm, mikä tekee sen hoitamisesta myös keholle mukavampaa. Lavan voi perustaa melkein minne tahansa ja korkeutta säätelemällä siinä voi kasvattaa myös juureksia.

Lava kannattaa sijoittaa mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaisaan paikkaan, koska suurin osa siinä kasvatettavista tuotteista vaatii paljon auringonvaloa - 6-8 tuntia päivässä. Liian tuulinen paikka voi haitata merkittävästi kasvien kasvua, koska se haihduttaa vettä, viilentää kasvupaikkaa ja voi pahimmassa tapauksessa rikkoa hennoimmat kasvit. Lavan sijoittelussa on myös hyvä huomioida läheisyys vesipisteisiin, jottei sen kastelu ole liian työlästä. Lavassa kasvatettavat kasvit vaativat enemmän kastelua kuin avomaalla.

Lavaa, ja puutarhaa suunnitellessa muutenkin, hyvä lähtökohta suunnittelulle on tarve. Minun taloudessani on syöjiä yksi, joten en tarvitse mitään kovin massiivista lavaa. Käytetyin lavakoko on eurolava eli 120 cm x 80 cm. Valmiita lavakauluksia saa eri valmistajilta tai sitten voi itse nikkaroida haluamansa kokoisen lavan. Yleisin lavakauluksen korkeus on 30 cm ja omaan lavapuutarhaani otin kolme lavakaulusta, jolloin valmiin lavan korkeus on 90 cm. Lavan korkeutta säätelee se, millaisia kasveja aiot puutarhassasi kasvattaa. Syväjuuriset vihannekset, kuten porkkana, vaativat vähintään puoli metriä syvyyssuunnassa kasvutilaa. Yrteille taas riittää matalampikin lava. Lavan multatilaa vievät pohjalla oleva n. 15 cm:n salaojitus sekä lavan ylävara, joka on n. 10 cm. Tällöin kasvutilaa jää syvyyssuunnassa n. 65 cm.

Jo pohtiessani lavan kokoa mietin kasveja, joita haluan puutarhassani kasvattaa. Päätin näin ensimmäisellä kerralla valita kasveikseni sellaisia, joita ei tarvitse esikasvattaa, vaan ne voi kylvää suoraan maahan. Valitsin kasveikseni juureksista porkkanan, yrteistä ruohosipulin ja oreganon sekä kukista kääpiösamettikukan ja tarhakehäkukan, joita voi myös syödä. Luin aihetta tutkiessani Anne-Marie Nageleisenin kirjan ruutuviljelystä (Laatikkopuutarhurin opas. Runsas sato ruutuviljelyllä. Minerva, 2017). Kirja on hyödyllinen tällaisille aloittelijoille kuin minä. Kirjan mukaan ruuduissa, kun viljellään, olisi hyvä varata eri kasveille n. 40 cm x 40 cm:n kasvutila. Näin ollen lavassani olisi kuusi tällaista ruutua eri kasveille.  Kun kylvettävät kasvit on valittu, tehdään kasvatussuunnitelma, josta selviää kunkin kasvin paikka ja istutusajankohta. Näin ollen porkkanoille tulee 80 cm x 60 cm -kokoinen alue ja yrteille sekä kukille 40 cm x 30 cm -kokoiset alueet.

Tunnustautuuko joku "viherpeukaloksi"? Onko puutarhanhoito tuttua? 

Savityökurssin satoa

Olen nyt saanut savityökurssini valmiit työt kotiin ja kuten lupailin, laitan niistä muutaman kuvan tänne. Kurssilla käytetty savi on korkeapolttoista valkosavea, joka soveltuu hyvin astioihin, koska se kestää astianpesukonetta ja uunia. Toisaalta esimerkiksi istutusruukkuihin se ei sovellu, koska kasvin kasteluvesi ei pääse "haihtumaan" mullan ja ruukun välistä, jolloin savi alkaa pikkuhiljaa hajota ja mätäntyä. Korkeapolttoinen savi on keramiikkaa ja näin ollen ongelmajätettä; sitä ei saa laittaa lasinkeräysastiaan tai sekajätteeseen.

Tuosta vaaleanpunareunuksisesta astiasta oli ensin tarkoitus tulla eräälle kaktukselleni suojaruukku, mutta sattuneesta syystä en sitä voi siihen nyt käyttää. Täytyy keksiä sille jokin muu käyttötarkoitus.

Etualalla oleva muna on kurssimme ensimmäinen työ, jossa harjoittelimme saven työstämistä. Muna on ontto, jottei se olisi räjähtänyt uunissa.

Takana oleva kuppi on uusi teemukini. En yleensäkään pidä mukeista korvasta kiinni, joten en tähän malliin kiinnittänyt sitä ollenkaan.

Vasemmalla olevat lautaset ovat saaneet innoituksensa pipareista. Saven maalaamisen käytetty maali (enkooppi) oli ruskeanmusta, mistä johtuu melko tummanpuhuva väritys.

Oikealla oleva koriste-esine on tällainen "kohotaulu" eli reliefi. Ja sen takana oleva pieni patsas muistuttaa kahta rakasta, jo edesmennyttä lemmikkikissaamme.  Myös tämä on sisältä ontto, jotta se kesti polttamisen.

Suosikkityöni oli ehdottomasti tämä kissa, ja sen jälkeen muki ja pieni ruukku. Melko paljon sain aikaiseksi siinä ensimmäisessä 10 tunnissa, jonka aikana työt muotoiltiin. Sen jälkeen ne jätettiin kuivumaan viikoksi huoneenlämpöön ja opettaja raakapoltti työt ennen seuraavaa kertaa, jolloin niihin levitettiin päälle lasite. Lasituspolton jälkeen työt olivat valmiit.

Tykkäsin kovasti tuosta kurssista ja aion mennä uudelleenkin, jos sellainen järjestetään. Kurssi oli tarkoitettu kaikentasoisille tekijöille, ja oli kyllä hienoa seurata kokeneempien työskentelyä ja ihastella heidän valmiita töitään. Niistä sai myös valtavasti uutta inspiraatiota.

Kevätleivokset

Kevään ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi kokeilin tällaisia puolipallon muotoisia leivoksia. Mauksi valitsin raikkaan sitruunan ja tuli kyllä hyviä, vaikka itse sanonkin. Leivokset eivät ole kovin suuritöisiä tai vaikeita, mutta vaatii hieman tekniikan hallintaa, esimerkiksi lämpötilojen kanssa. Olen koonnut ohjeen alle listan erilaisista vinkeistä, joiden toivon olevan hyödyksi.
Koristelin leivokset pääsiäisen tyyliin pajun oksilla, mutta muitakin aiheita voi hyödyntää koristelussa.

15 kpl Ø 7 cm leivoksia

Hyydykemassa

6 liivatelehteä

2 luomusitruunaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g sitruunarahkaa

250 g maitorahkaa

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vispikermaa

15 kpl ohuita kaurakeksejä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pese sitruunat ja raasta niistä keltainen kuoriosa. Purista sitruunoista mehu ja ota siitä talteen 1 dl. Sekoita keskenään kuoriraaste, maustamaton tuorejuusto, sitruuna- ja maitorahka sekä sokerit. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.

Kuumenna talteen otettu sitruunanmehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan mehuun. Sekoita liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseokseen ja nostele sen jälkeen kermavaahto varovasti joukkoon. Jaa massa muotteihin ja aseta päälle pohjankokoinen kaurakeksi. Pakasta mieluiten yön yli niin, että leivokset jäätyvät kunnolla.

Mirror glaze eli peilikiille
4 liivatelehteä
¾ dl vettä
1 dl sokeria
¾ dl glukoosisiirappia
¾ dl kermaa
150 g valkosuklaata
keltaista elintarvikeväriä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Mittaa kerma valmiiksi erilliseen astiaan. Paloittele valkosuklaa mikronkestävään astiaan (mieluiten pyöreäpohjaiseen).
Kiehauta kattilaan mittaamasi vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Lisää kerma ja nosta kattila pois levyltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota seokseen. Värjää seos elintarvikevärillä. Kaada kuuma seos valkosuklaan päälle. Sekoita tasaiseksi. Anna kuorrutteen jäähtyä 30-35-asteiseksi ennen kuorruttamisen aloittamista.

Viimeistely
tummaa suklaata
valkosuklaata
 
Ota leivokset pakkasesta ja irroita leivokset muoteista ja asettele pellille leivinpaperin päälle. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla. Kuorruta yksi leivos kerrallaan kaatamalla kuorrutetta leivoksen päälle. Leivoksen alla kannattaa olla jotain, esimerkiksi juomalasi, jotta kuorrute pääsee valumaan vapaasti, eikä kerry leivoksen alle. Anna hetken valua ja aseta leivos sen jälkeen takaisin pellille. Kun kaikki leivokset on kuorrutettu, anna kuorrutteen jämähtää hetki kylmässä.
Koristele leivokset sulalla tummalla ja valkosuklaalla haluamallasi tavalla. Valkosuklaata voi esimerkiksi värjätä jonkin muun väriseksi.

Vinkit
- Suosin luomuhedelmiä tuotteissa, joissa hyödynnetään myös hedelmän kuori, koska luomutuotteiden valmistuksessa käytetään vähemmän erilaisia kemikaaleja kuin tavallisessa tuotannossa. Kuoresta raastetaan vain ohut, värillinen kerros, ei sen alla olevaa valkoista kerrosta, koska se on maultaan kitkerä.
-  Pehmeiden ja suussasulavien leivosten salaisuus on pehmeäksi vaahdotettu kerma. Mitä kovemmaksi vaahdotat kermavaahdon, sitä kovempi hyydykemassasta tulee.
- Hyydykemassaa kannattaa maistaa ennen muotteihin jakamista ja tarkistaa sokerin määrä. Jotkut sitruunat ovat happamampia kuin toiset ja vaativat enemmän makeutta. Kuorrute lisää hieman makeutta.
- Leivokset täytyy pakastaa, jotta ne kestävät kuorruttamisen. Jos leivokset kuorrutetaan jääkaappikylminä, on vaarana, että pinta sulaa ja kuorrute valuu pois/ei tartu leivoksen pintaan.
- Olen ottanut mirror glaze-kuorrutteen ohjeen Dansukkerin sivuilta, missä kuorrute tehdään hieman eri tavalla. Siinä kuorrute sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi, kun kuuma liemi on kaadettu valkosuklaiden päälle. Itse tein kuorrutteen niin, että sekoitin kuorrutteen käsin ja lämmitin varovasti, jotta kaikki valkosuklaa suli kuorrutteen joukkoon.
- Elintarvikevärinä voi käyttää niin pastaa, nestemäistä kuin geeliväriäkin.
- Kuorrute on tärkeä jäähdyttää alle 40 asteen, jottei kuuma kuorrute sulata leivoksia. Kuorrute ei kuitenkaan saa olla liian kylmää (alle 30-asteista), koska silloin se hyytyy yhdeksi möykyksi leivoksen päälle, eikä leviä nätisti.
- Kuorrutetta voi lämmittää uudelleen varovasti mikrossa. Sekoitettaessa täytyy varoa ilmakuplien syntymistä. Ylimääräinen kuorrute säilyy jääkaapissa n. 2 viikkoa.
- Itselläni on käytössä silikoniset muotit, joista saa 12 leivosta. Silikoni on siitä hyvä materiaali, että se kestää pakastamista ja leivokset on helppo irroittaa, kun muottia voi väännellä ja käännellä miten tahtoo.

Leonard Goldberg - Sherlock Holmesin tytär

"Kiehtova murhamysteeri 1900-luvun alun Lontoosta.

Lontoo 1914. Charles Harrelston kuolee hämärissä olosuhteissa, mutta Scotland Yardin mukaan kyseessä on tapaturma. Harrelstonin perhe ei tätä niele, vaan he pyytävät Sherlock Holmesin legendaarista apuria, tohtori John H. Watsonia, tutkimaan kuolemantapausta.

Iäkäs Watson lähtee yhdessä poikansa Jonh Watson juniorin kanssa tapaamaan tapahtuman silminnäkijöitä, Joanna Blalockia ja tämän kymmenvuotiasta Johnnie-poikaa. Teräväpäinen Joanna, joka ei myöskään usko kuolemaa itsemurhaksi, lähtee Watsonien mukaan jatkamaan tutkimuksia tapahtumapaikalle. Kolmikon löytäessä uusia johtolankoja heille käy pian selväksi, että kyseessä on murha. Ja murhaaja on jatkuvasti askeleen heitä edellä. Ehtivätkö he löytämään riittävät todisteet syyllisen kiinnisaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä?

Sherlock Holmesin tytär vie mukanaan 1900-luvun alun Lontoon sumuisille kaduille kaupungin ensimmäisen naissalapoliisin, älykkään ja uppiniskaisen Joanna Blalockin seurassa."

Kirjan kirjoittaja Leonard Goldberg on ollut ilmeisesti varsin tuottelias kirjoittaja sekä tieto- että kaunokirjallisuuden saralla. Sherlock Holmesin tytär on kuitenkin ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja sen perusteella toivonkin, että myös hänen muuta tuotantoaan suomennettaisiin.

Kirja pohjaa vahvasti Sherlock Holmesin muihin rikosmysteereihin (kirjoittanut Arthur Conan Doyle), mutta tällä kertaa pääosassa ei ole mies itse, vaan hänen tyttärensä, kuten kirjan nimi antaa olettaa. 1900-luvun alun aikaan naisen asema on edelleen heikko, ja monet ajattelevat, että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja huolehtimassa taloudesta. Joanna Blalock on kuitenkin tarkkasilmäinen ja nopeaälyinen nainen, joka ei tähän asemaan tyydy. Kun tilaisuus tulee, hän käyttää sen hyväkseen ja pääsee osalliseksi varsin kimuranttiin murhamysteeriin.
Charles Harrelston kuolee hyvin oudoissa olosuhteissa ja tapausta väitetään itsemurhaksi. Uhrin perhe ei kuitenkaan sitä usko, vaan palkkaa Sherlock Holmesin entisen apurin tohtori Watsonin ja tämän pojan Johnin tutkimaan tapausta. Watsonien puhuttaessa Blalockeja, jotka ovat olleet tapauksen silminnäkijöitä, Joanna Blalock lyöttäytyy ryhmään mukaan ja pääsee tutkimaan Harrelstonin kuolemaa. Ryhmälle murhaaja on alusta saakka selvä, mutta hänen kiinnisaamisekseen he joutuvat tekemään kovasti töitä.

En kauheammin lue dekkareita/trillereitä/murhatarinoita, koska minulla on niihin liian vilkas mielikuvitus, mutta tämä kirja yllätti positiivisesti. Kirjan tunnelma ei mene liian synkäksi, vaikka aihe onkin vakava. Etenkin tarinan päähenkilö, Joanna Blalock, vetosi minuun ja oli selkeästi suosikkihahmoni. Aliarvioitu ja -arvostettu nainen, joka päättää näyttää mitä osaa on vahva ja ihailtava persoona.

Kirja käy suurta vuoropuhelua alkuperäisten Sherlock Holmesin tarinoiden kanssa ja sisältää runsaasti intertekstuaalisia viittauksia niihin. Mielestäni tämä dialogi on upea, varsinkin, kun kirjan päähenkilö tuo niin hienon vastakohdan muutoin niin miehiseen maailmaan. Kirjan mieshahmot ovatkin joissain kohdin jopa hieman huvittavia palvoessaan suurta naisellista älyä. Etenkin John Watson nuorempi on herttainen.

Mielestäni tarinan teema on naisen asema, jonka kirjailija Goldberg on kietonut kiinnostavasti kutkuttavan murhamysteerin ympärille. Myös naisista löytyy älyä ja sisua; on aina löytynytkin, mutta se on pitänyt piilottaa sievän ulkokuoren alle miesten mieliksi. Joannan analyyttinen ja piiruntarkka havainnointi on hienoa luettavaa. Pidän kirjan tyylistä.

Lennokkaasta juonenkulusta huolimatta lopputulos on melko arvattava. Mutta toisaalta tällaisessa tarinassa se ei haittaa. Kirja tempasi minut heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa ja sitä olikin toisinaan vaikea laskea käsistä. Synkästä aiheestaan huolimatta tämä on jotenkin piristävä lukukokemus. Toivottavasti Goldbergin muitakin teoksia suomennettaisiin/tulisi englanninkielisenä myyntiin Suomeen.

Goldberg, Leonard - Sherlock Holmesin tytär

Bazar Kustannus, 2018 (englanniksi The Dauhgter of Sherlock Holmes 2017)

suom. Marja Helanen

329 sivua