Inspiraatiota kevään & kesän juhliin

Kesän lähestyessä myös juhlien määrä kasvaa ja moni miettii tarjottavia juhliinsa. Tästä inspiroituneena etsin leivonnaisia ja ideoita, joita voisin hyödyntää omissa juhlissani, jos sellaiset haluaisin järjestää. Tykkään selata ja tutkia erilaisia reseptejä ihan ajankuluksenikin ja kerätä erilaisia ideoita omiin tuotoksiin. Toivottavasti myös te inspiroidutte näistä ehdotuksista!

Alkuun

Mielestäni juhlien alkumaljan ei aina tarvitse olla alkoholipitoinen, vaan myös alkoholiton juoma voi olla yhtä juhlava. Maistoin tätä kyseistä juomaa eräissä häissä kesäkuumalla, ja ai että se oli hyvää! Niin raikkaan ja miellyttävän makuinen. Juoma on saanut nimensä Mannerheimin kotitilan, Louhisaaren, mukaan ja tiettävästi se oli myös Mannerheimin makuun. Mikä parasta, sen tekeminen onnistuu myös helposti kotona samalla periaatteella kuin siman valmistaminen. Ohje Louhisaaren juomaan löytyi Marttojen sivuilta.

Suolaiset leivonnaiset

Voileipäkakut ovat jälleen mitä trendikkäimpiä juhlatarjottavia ja monen suomalaisen suuhun sopivia. Löysin Kinuskikissan sivuilta kasvisruokavalioon sopivan härkisvoileipäkakun ohjeen. Kakussa hieman erikoisempaa on sen liivatteella hyydytettävä täyte. Kakkuun makua tuovat maissilastuista tehty pohja ja täytteeseen lisätty salsadippi.

Toisessa valitsemassani voileipäkakussa innovatiivista ja inspiroivaa on muoto. Valion kalavoileipäkakku on nimittäin kääritty rullalle kääretortuksi! Välillä myös erilaisilla muodoilla saadaan uutta tekstuuria muutoin "tavanomaisiin" tuotteisiin.

Jos voileipäkakut eivät ole juttusi, voit harkita tätä näyttävää suolaista piirakkaa. Ihastuin täysin tähän Annin uunissa-blogista löytämääni korkeaan paprika-sipulipiirakkaan. Suolaiset piirakat ovat siitä kivoja, että niitä voi maustaa ja varioida loputtomasti omaan makuun sopivaksi. Plussana on tietysti se, että piirakan voi tehdä hyvissä ajoin pakkaseen odottamaan juhlapäivää.

Jos halutaan tarjota suupalakokoisia tuotteita, tuulihatut ovat tähän oiva tuote. Annin uunissa-blogin suolaisten tuulihattujen ohjeessa on ihana, italialaistyyppinen täyte.

Makeat leivonnaiset

Mielestäni juhlapöydän kruunu on maistuva kakku. Täytekakku on aina varma valinta. Tämän kakun valitsin ehdottomasti sen kauniin, mutta yksinkertaisen koristelunsa vuoksi. Ja mikä sen kesäisempää kuin Kinuskikissan auringonkukkakakku.

Myös tämä ihastuttava kreemikakku lumosi minut ulkonäöllään. Lisäksi kakun täytteenä toimiva mustaherukkamousse nostatti veden kielelleni. Ohje on Annin uunissa-blogista nimellä Hyvän Mielen Vesivärikakku. Nämä molemmat kakut ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ollakseen kaunis ja inspiroiva, kakun ei tarvitse olla mitenkään kovin monimutkainen ja vaikea, vaan yksinkertaisuudella ja helppoudella pääsee jo hyvin pitkälle.

Myös yksinkertainen on tämä vegaaneille sopiva jäädytetty mangokakku. Idea on erittäin hieno ja inspiroiva, mutta kakkua tarjoiltaessa tulee huomioida se, ettei se pääse sulamaan liikaa, jolloin se levähtää. Tämä voi tuottaa kesäkuumalla hieman haasteita, kuten kaikkien kakkujen kanssa.

Kakun kavereiksi bongasin kaksi piparkakkuohjetta Kinuskikissan sivuilta. Näissä lusikkaleivissä minut hurmasi ihanan raikas raparperitäyte ja kolakekseissä ihastuin paahteisen sokerin makuun, jota löytyy siis myös lusikkaleivistä. Osa karttaa lusikkaleipien tekemistä niiden haasteellisuuden vuoksi, mutta kolakeksien ansiosta myös siitä pääsee nauttimaan hieman pienemmällä vaivalla.

Kahvikakun tilalle valitsin herkulliselta vaikuttavan vadelma-juustokakkubrownien, joka löytyy Annin uunista-blogista. Tämä on niin näyttävä, että voisi korvata jopa kakun!

Pullahan kuuluu joka juhlaan, mutta ei senkään tarvitse tylsä olla. Tällaisille sokerihiirille kuin minä tämä pullaohje on pala taivasta! Tocpapullan ohjeen olen löytänyt Kodin Kuvalehden sivuilta.


Näitä ohjeita etsiessäni löysin paljon kaikkea ihanaa, mitä haluaisin kokeilla ja toteuttaa. Täytyy laittaa reseptit korvan taakse ja ottaa käyttöön, kun oikea hetki tulee!

Hyötypuutarha #1 - Suunnittelu

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat hoitaa puutarhaansa ja kasvattaa siellä erilaisia tuotteita, kuten mummoani, jolla oli parhaimmillaan kaksi isoa avokasvimaata, jossa kasvoi erilaisia juureksia. Lisäksi oli useampi omenapuu, karviais-, puna- ja mustaviinimarjapensaita, raparperia sekä mansikoita. Mutta entisaikoina tärkeänä pidetty omavaraisuus on nykyään jo melko unohtunut asia. En ole aiemmin pitänyt itseäni kovinkaan loistavana viherpeukalona, mutta nyt minulla on jo pidemmän aikaa itänyt mielessäni ajatus pienestä hyötypuutarhasta. Päätin samalla projektia aloittaessani, että teen tänne blogiin juttusarjan puutarhani vaiheista. Ensimmäinen postaukseni käsittelee puutarhan suunnittelua.

Kuten kaikki aina, alkaa työ hyvästä suunnitelmasta. Myös kaupungissa pystyy kerros- tai rivitalossa pitämään pientä hyötypuutarhaa. Jos innostus on kovempi ja suunnitelmat suuremmat, voi jo ajatella siirtolapuutarhapalstan hankintaa. Itse lähden pienellä liikkeelle ja kokeilen onko tämä minun juttuni.

Aloitin suunnitelman teon päättämällä, minne ja minkälaisen puutarhan tarvitsen. Viljelymenetelmiä on moneen eri lähtöön ja päädyin omassa puutarhassani lavaviljelyyn. Sen etuina ovat ergonomia, helppo sijoitettavuus ja monipuolisuus. Lavaviljelyssä lavan keskimääräinen korkeus on n. 60 cm, mikä tekee sen hoitamisesta myös keholle mukavampaa. Lavan voi perustaa melkein minne tahansa ja korkeutta säätelemällä siinä voi kasvattaa myös juureksia.

Lava kannattaa sijoittaa mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaisaan paikkaan, koska suurin osa siinä kasvatettavista tuotteista vaatii paljon auringonvaloa - 6-8 tuntia päivässä. Liian tuulinen paikka voi haitata merkittävästi kasvien kasvua, koska se haihduttaa vettä, viilentää kasvupaikkaa ja voi pahimmassa tapauksessa rikkoa hennoimmat kasvit. Lavan sijoittelussa on myös hyvä huomioida läheisyys vesipisteisiin, jottei sen kastelu ole liian työlästä. Lavassa kasvatettavat kasvit vaativat enemmän kastelua kuin avomaalla.

Lavaa, ja puutarhaa suunnitellessa muutenkin, hyvä lähtökohta suunnittelulle on tarve. Minun taloudessani on syöjiä yksi, joten en tarvitse mitään kovin massiivista lavaa. Käytetyin lavakoko on eurolava eli 120 cm x 80 cm. Valmiita lavakauluksia saa eri valmistajilta tai sitten voi itse nikkaroida haluamansa kokoisen lavan. Yleisin lavakauluksen korkeus on 30 cm ja omaan lavapuutarhaani otin kolme lavakaulusta, jolloin valmiin lavan korkeus on 90 cm. Lavan korkeutta säätelee se, millaisia kasveja aiot puutarhassasi kasvattaa. Syväjuuriset vihannekset, kuten porkkana, vaativat vähintään puoli metriä syvyyssuunnassa kasvutilaa. Yrteille taas riittää matalampikin lava. Lavan multatilaa vievät pohjalla oleva n. 15 cm:n salaojitus sekä lavan ylävara, joka on n. 10 cm. Tällöin kasvutilaa jää syvyyssuunnassa n. 65 cm.

Jo pohtiessani lavan kokoa mietin kasveja, joita haluan puutarhassani kasvattaa. Päätin näin ensimmäisellä kerralla valita kasveikseni sellaisia, joita ei tarvitse esikasvattaa, vaan ne voi kylvää suoraan maahan. Valitsin kasveikseni juureksista porkkanan, yrteistä ruohosipulin ja oreganon sekä kukista kääpiösamettikukan ja tarhakehäkukan, joita voi myös syödä. Luin aihetta tutkiessani Anne-Marie Nageleisenin kirjan ruutuviljelystä (Laatikkopuutarhurin opas. Runsas sato ruutuviljelyllä. Minerva, 2017). Kirja on hyödyllinen tällaisille aloittelijoille kuin minä. Kirjan mukaan ruuduissa, kun viljellään, olisi hyvä varata eri kasveille n. 40 cm x 40 cm:n kasvutila. Näin ollen lavassani olisi kuusi tällaista ruutua eri kasveille.  Kun kylvettävät kasvit on valittu, tehdään kasvatussuunnitelma, josta selviää kunkin kasvin paikka ja istutusajankohta. Näin ollen porkkanoille tulee 80 cm x 60 cm -kokoinen alue ja yrteille sekä kukille 40 cm x 30 cm -kokoiset alueet.

Tunnustautuuko joku "viherpeukaloksi"? Onko puutarhanhoito tuttua? 

Savityökurssin satoa

Olen nyt saanut savityökurssini valmiit työt kotiin ja kuten lupailin, laitan niistä muutaman kuvan tänne. Kurssilla käytetty savi on korkeapolttoista valkosavea, joka soveltuu hyvin astioihin, koska se kestää astianpesukonetta ja uunia. Toisaalta esimerkiksi istutusruukkuihin se ei sovellu, koska kasvin kasteluvesi ei pääse "haihtumaan" mullan ja ruukun välistä, jolloin savi alkaa pikkuhiljaa hajota ja mätäntyä. Korkeapolttoinen savi on keramiikkaa ja näin ollen ongelmajätettä; sitä ei saa laittaa lasinkeräysastiaan tai sekajätteeseen.

Tuosta vaaleanpunareunuksisesta astiasta oli ensin tarkoitus tulla eräälle kaktukselleni suojaruukku, mutta sattuneesta syystä en sitä voi siihen nyt käyttää. Täytyy keksiä sille jokin muu käyttötarkoitus.

Etualalla oleva muna on kurssimme ensimmäinen työ, jossa harjoittelimme saven työstämistä. Muna on ontto, jottei se olisi räjähtänyt uunissa.

Takana oleva kuppi on uusi teemukini. En yleensäkään pidä mukeista korvasta kiinni, joten en tähän malliin kiinnittänyt sitä ollenkaan.

Vasemmalla olevat lautaset ovat saaneet innoituksensa pipareista. Saven maalaamisen käytetty maali (enkooppi) oli ruskeanmusta, mistä johtuu melko tummanpuhuva väritys.

Oikealla oleva koriste-esine on tällainen "kohotaulu" eli reliefi. Ja sen takana oleva pieni patsas muistuttaa kahta rakasta, jo edesmennyttä lemmikkikissaamme.  Myös tämä on sisältä ontto, jotta se kesti polttamisen.

Suosikkityöni oli ehdottomasti tämä kissa, ja sen jälkeen muki ja pieni ruukku. Melko paljon sain aikaiseksi siinä ensimmäisessä 10 tunnissa, jonka aikana työt muotoiltiin. Sen jälkeen ne jätettiin kuivumaan viikoksi huoneenlämpöön ja opettaja raakapoltti työt ennen seuraavaa kertaa, jolloin niihin levitettiin päälle lasite. Lasituspolton jälkeen työt olivat valmiit.

Tykkäsin kovasti tuosta kurssista ja aion mennä uudelleenkin, jos sellainen järjestetään. Kurssi oli tarkoitettu kaikentasoisille tekijöille, ja oli kyllä hienoa seurata kokeneempien työskentelyä ja ihastella heidän valmiita töitään. Niistä sai myös valtavasti uutta inspiraatiota.

Kevätleivokset

Kevään ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi kokeilin tällaisia puolipallon muotoisia leivoksia. Mauksi valitsin raikkaan sitruunan ja tuli kyllä hyviä, vaikka itse sanonkin. Leivokset eivät ole kovin suuritöisiä tai vaikeita, mutta vaatii hieman tekniikan hallintaa, esimerkiksi lämpötilojen kanssa. Olen koonnut ohjeen alle listan erilaisista vinkeistä, joiden toivon olevan hyödyksi.
Koristelin leivokset pääsiäisen tyyliin pajun oksilla, mutta muitakin aiheita voi hyödyntää koristelussa.

15 kpl Ø 7 cm leivoksia

Hyydykemassa

6 liivatelehteä

2 luomusitruunaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g sitruunarahkaa

250 g maitorahkaa

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vispikermaa

15 kpl ohuita kaurakeksejä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pese sitruunat ja raasta niistä keltainen kuoriosa. Purista sitruunoista mehu ja ota siitä talteen 1 dl. Sekoita keskenään kuoriraaste, maustamaton tuorejuusto, sitruuna- ja maitorahka sekä sokerit. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.

Kuumenna talteen otettu sitruunanmehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan mehuun. Sekoita liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseokseen ja nostele sen jälkeen kermavaahto varovasti joukkoon. Jaa massa muotteihin ja aseta päälle pohjankokoinen kaurakeksi. Pakasta mieluiten yön yli niin, että leivokset jäätyvät kunnolla.

Mirror glaze eli peilikiille
4 liivatelehteä
¾ dl vettä
1 dl sokeria
¾ dl glukoosisiirappia
¾ dl kermaa
150 g valkosuklaata
keltaista elintarvikeväriä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Mittaa kerma valmiiksi erilliseen astiaan. Paloittele valkosuklaa mikronkestävään astiaan (mieluiten pyöreäpohjaiseen).
Kiehauta kattilaan mittaamasi vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Lisää kerma ja nosta kattila pois levyltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota seokseen. Värjää seos elintarvikevärillä. Kaada kuuma seos valkosuklaan päälle. Sekoita tasaiseksi. Anna kuorrutteen jäähtyä 30-35-asteiseksi ennen kuorruttamisen aloittamista.

Viimeistely
tummaa suklaata
valkosuklaata
 
Ota leivokset pakkasesta ja irroita leivokset muoteista ja asettele pellille leivinpaperin päälle. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla. Kuorruta yksi leivos kerrallaan kaatamalla kuorrutetta leivoksen päälle. Leivoksen alla kannattaa olla jotain, esimerkiksi juomalasi, jotta kuorrute pääsee valumaan vapaasti, eikä kerry leivoksen alle. Anna hetken valua ja aseta leivos sen jälkeen takaisin pellille. Kun kaikki leivokset on kuorrutettu, anna kuorrutteen jämähtää hetki kylmässä.
Koristele leivokset sulalla tummalla ja valkosuklaalla haluamallasi tavalla. Valkosuklaata voi esimerkiksi värjätä jonkin muun väriseksi.

Vinkit
- Suosin luomuhedelmiä tuotteissa, joissa hyödynnetään myös hedelmän kuori, koska luomutuotteiden valmistuksessa käytetään vähemmän erilaisia kemikaaleja kuin tavallisessa tuotannossa. Kuoresta raastetaan vain ohut, värillinen kerros, ei sen alla olevaa valkoista kerrosta, koska se on maultaan kitkerä.
-  Pehmeiden ja suussasulavien leivosten salaisuus on pehmeäksi vaahdotettu kerma. Mitä kovemmaksi vaahdotat kermavaahdon, sitä kovempi hyydykemassasta tulee.
- Hyydykemassaa kannattaa maistaa ennen muotteihin jakamista ja tarkistaa sokerin määrä. Jotkut sitruunat ovat happamampia kuin toiset ja vaativat enemmän makeutta. Kuorrute lisää hieman makeutta.
- Leivokset täytyy pakastaa, jotta ne kestävät kuorruttamisen. Jos leivokset kuorrutetaan jääkaappikylminä, on vaarana, että pinta sulaa ja kuorrute valuu pois/ei tartu leivoksen pintaan.
- Olen ottanut mirror glaze-kuorrutteen ohjeen Dansukkerin sivuilta, missä kuorrute tehdään hieman eri tavalla. Siinä kuorrute sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi, kun kuuma liemi on kaadettu valkosuklaiden päälle. Itse tein kuorrutteen niin, että sekoitin kuorrutteen käsin ja lämmitin varovasti, jotta kaikki valkosuklaa suli kuorrutteen joukkoon.
- Elintarvikevärinä voi käyttää niin pastaa, nestemäistä kuin geeliväriäkin.
- Kuorrute on tärkeä jäähdyttää alle 40 asteen, jottei kuuma kuorrute sulata leivoksia. Kuorrute ei kuitenkaan saa olla liian kylmää (alle 30-asteista), koska silloin se hyytyy yhdeksi möykyksi leivoksen päälle, eikä leviä nätisti.
- Kuorrutetta voi lämmittää uudelleen varovasti mikrossa. Sekoitettaessa täytyy varoa ilmakuplien syntymistä. Ylimääräinen kuorrute säilyy jääkaapissa n. 2 viikkoa.
- Itselläni on käytössä silikoniset muotit, joista saa 12 leivosta. Silikoni on siitä hyvä materiaali, että se kestää pakastamista ja leivokset on helppo irroittaa, kun muottia voi väännellä ja käännellä miten tahtoo.

Leonard Goldberg - Sherlock Holmesin tytär

"Kiehtova murhamysteeri 1900-luvun alun Lontoosta.

Lontoo 1914. Charles Harrelston kuolee hämärissä olosuhteissa, mutta Scotland Yardin mukaan kyseessä on tapaturma. Harrelstonin perhe ei tätä niele, vaan he pyytävät Sherlock Holmesin legendaarista apuria, tohtori John H. Watsonia, tutkimaan kuolemantapausta.

Iäkäs Watson lähtee yhdessä poikansa Jonh Watson juniorin kanssa tapaamaan tapahtuman silminnäkijöitä, Joanna Blalockia ja tämän kymmenvuotiasta Johnnie-poikaa. Teräväpäinen Joanna, joka ei myöskään usko kuolemaa itsemurhaksi, lähtee Watsonien mukaan jatkamaan tutkimuksia tapahtumapaikalle. Kolmikon löytäessä uusia johtolankoja heille käy pian selväksi, että kyseessä on murha. Ja murhaaja on jatkuvasti askeleen heitä edellä. Ehtivätkö he löytämään riittävät todisteet syyllisen kiinnisaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä?

Sherlock Holmesin tytär vie mukanaan 1900-luvun alun Lontoon sumuisille kaduille kaupungin ensimmäisen naissalapoliisin, älykkään ja uppiniskaisen Joanna Blalockin seurassa."

Kirjan kirjoittaja Leonard Goldberg on ollut ilmeisesti varsin tuottelias kirjoittaja sekä tieto- että kaunokirjallisuuden saralla. Sherlock Holmesin tytär on kuitenkin ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja sen perusteella toivonkin, että myös hänen muuta tuotantoaan suomennettaisiin.

Kirja pohjaa vahvasti Sherlock Holmesin muihin rikosmysteereihin (kirjoittanut Arthur Conan Doyle), mutta tällä kertaa pääosassa ei ole mies itse, vaan hänen tyttärensä, kuten kirjan nimi antaa olettaa. 1900-luvun alun aikaan naisen asema on edelleen heikko, ja monet ajattelevat, että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja huolehtimassa taloudesta. Joanna Blalock on kuitenkin tarkkasilmäinen ja nopeaälyinen nainen, joka ei tähän asemaan tyydy. Kun tilaisuus tulee, hän käyttää sen hyväkseen ja pääsee osalliseksi varsin kimuranttiin murhamysteeriin.
Charles Harrelston kuolee hyvin oudoissa olosuhteissa ja tapausta väitetään itsemurhaksi. Uhrin perhe ei kuitenkaan sitä usko, vaan palkkaa Sherlock Holmesin entisen apurin tohtori Watsonin ja tämän pojan Johnin tutkimaan tapausta. Watsonien puhuttaessa Blalockeja, jotka ovat olleet tapauksen silminnäkijöitä, Joanna Blalock lyöttäytyy ryhmään mukaan ja pääsee tutkimaan Harrelstonin kuolemaa. Ryhmälle murhaaja on alusta saakka selvä, mutta hänen kiinnisaamisekseen he joutuvat tekemään kovasti töitä.

En kauheammin lue dekkareita/trillereitä/murhatarinoita, koska minulla on niihin liian vilkas mielikuvitus, mutta tämä kirja yllätti positiivisesti. Kirjan tunnelma ei mene liian synkäksi, vaikka aihe onkin vakava. Etenkin tarinan päähenkilö, Joanna Blalock, vetosi minuun ja oli selkeästi suosikkihahmoni. Aliarvioitu ja -arvostettu nainen, joka päättää näyttää mitä osaa on vahva ja ihailtava persoona.

Kirja käy suurta vuoropuhelua alkuperäisten Sherlock Holmesin tarinoiden kanssa ja sisältää runsaasti intertekstuaalisia viittauksia niihin. Mielestäni tämä dialogi on upea, varsinkin, kun kirjan päähenkilö tuo niin hienon vastakohdan muutoin niin miehiseen maailmaan. Kirjan mieshahmot ovatkin joissain kohdin jopa hieman huvittavia palvoessaan suurta naisellista älyä. Etenkin John Watson nuorempi on herttainen.

Mielestäni tarinan teema on naisen asema, jonka kirjailija Goldberg on kietonut kiinnostavasti kutkuttavan murhamysteerin ympärille. Myös naisista löytyy älyä ja sisua; on aina löytynytkin, mutta se on pitänyt piilottaa sievän ulkokuoren alle miesten mieliksi. Joannan analyyttinen ja piiruntarkka havainnointi on hienoa luettavaa. Pidän kirjan tyylistä.

Lennokkaasta juonenkulusta huolimatta lopputulos on melko arvattava. Mutta toisaalta tällaisessa tarinassa se ei haittaa. Kirja tempasi minut heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa ja sitä olikin toisinaan vaikea laskea käsistä. Synkästä aiheestaan huolimatta tämä on jotenkin piristävä lukukokemus. Toivottavasti Goldbergin muitakin teoksia suomennettaisiin/tulisi englanninkielisenä myyntiin Suomeen.

Goldberg, Leonard - Sherlock Holmesin tytär

Bazar Kustannus, 2018 (englanniksi The Dauhgter of Sherlock Holmes 2017)

suom. Marja Helanen

329 sivua

Thomas Erikson - Idiootit ympärilläni

"Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!

Oletko juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti?

Erilaiset tavat viestiä ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Idiootit ympärilläni kertoo konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.

Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti."

Aivan alkuun minun on todettava, että tämä kirja tuli itselleni todelliseen tarpeeseen. Minusta on tuntunut turhan usein siltä, että ympärilläni on vain idiootteja, jotka eivät ymmärrä alkuunkaan sitä mitä yritän heille selittää, vaikkei asia näin oikeasti olekaan. Mielikuva johtuu vain omasta tulkinnastani muiden käyttäytymisestä, kuten kirja on minua valaissut. 

Kirjan kirjoittaja Thomas Erikson on ruotsalainen kirjailija ja kouluttaja, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan perehtynyt ihmisten käyttäytymiseen. Hän käyttää eri ihmistyyppien kuvaamiseen DISA-kieltä, jossa ihmiset jaetaan neljään eri kategoriaan ja nimetään väreillä: punainen, keltainen, sininen ja vihreä.

Kirja on käytännönläheinen ja miellyttävä lukea. Kertoja, Thomas itse, kuvaa runsain ja erilaisin esimerkein erilaisia ihmistyyppejä ja tilanteita, joissa heidän käyttäytymismallinsa tulevat hyvin esiin. Konkreettisten vinkkien avulla saa työkaluja siihen, miten heihin tulee suhtautua. Jokainen väri käydään erikseen läpi ja kirjan jaotus aihealueittain on selkeä ja ymmärrettävä. Aihetta lähestytään monista eri kulmista ja käydään lävitse monipuolisesti (elekieli, kritiikin antaminen, stressin vaikutus...).

Kertojan omakohtaisuus ja kerrontatyyli tekevät kirjasta viihdyttävän ja toisinaan jopa hauskan lukukokemuksen. Mielestäni kirjan jaottelu eri väreihin/ihmisten lokerointi ei ole liian rajua tai mustavalkoista, koska jo kirjan alussa todetaan, että "noin 80 prosenttia ihmisistä on yhdistelmä kahdesta käyttäytymistä hallitsevasta väristä". Noin viisi prosenttia on yksivärisiä ja lopuilla on piirteitä useammasta väristä. Ainoa minua häiritsevä asia lukemisen aikana oli paikoitellen kielioppivirheitä vilisevä suomennos.

Kaiken kaikkiaan kirja on valaiseva. Se täyttää oivasti tehtävänsä ja olen nyt himpun verran viisaampi ihmisten käyttäytymisestä. Ja idiootitkin ovat vähentyneet ympäriltäni.

"Miksi toisille oli helppo jutella ja toiset olivat täysiä tylsimyksiä? Olin niin nuori, ettei asia tietenkään valvottanut minua öisin, mutta muistan kuitenkin sieltä täältä tapauksia, jotka saivat minut pohtimaan, miksi toiset keskustelut soljuivat luontevasti ja toisia taas oli vaikea saada edes alkuun - riippumatta siitä kuinka itse käyttäydyin."

(Sivulta 7, Johdannosta)

Erikson, Thomas - Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään

Atena, 2019; 19. tarkistettu painos (ruotsinkielinen alkuteos Omgiven av idioter. Hur man förstår dem som inte går att förstå)

suom. Riie Heikkilä

315 sivua