"Naisten kynnys hakeutua varusmiespalvelukseen on korkea, mikä johtuu vääristyneistä asenteista ja tiedon puutteesta. Intissä pärjäävä nainen on huippukuntoinen ja paksunahkainen "hyvä jätkä", joka ei valita ja suhtautuu häirintään huumorilla. Naiset vaikenevat ikävistä kokemuksistaan, sillä he pelkäävät leimautuvansa heikoiksi silmätikuiksi.
HÄIRIÖ! on ensimmäinen kattava tietokirja suomalaisnaisista armeijassa. Se haastaa puolustusjärjestelmän tasa-arvoisuuden ja ajankohtaisuuden ja tarjoaa teräviä näkökulmia varusmiespalveluksen uudistamiseksi. Yli puolet naisista kokee varusmiespalveluksessa kiusaamista ja kärsii rasitusvammoista. Jopa yli neljännes naisista kokee seksuaalista häirintää. Sama osuus keskeyttää palveluksensa. Myös yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemus ja jatkuva riittämättömyyden tunne ovat osa naisvarusmiesten arkea. Miten tämä ilmenee, ja miksi näin on? Entä mitä muutoksen aikaansaaminen vaatii?
Kaisa-Maria Tölli on kasvatustieteen tohtori ja reservin luutnantti. Hän
on väitellyt lottien selviytymisestä sodassa, toiminut tutkijana
Puolustusvoimissa ja vapaaehtoisissa maanpuolustusjärjestöissä sekä
rauhanturvaajana Kosovossa. Lisäksi hän on ollut perustamassa ministeri
Elisabeth Rehnin elämäntyötä jatkavaa turvallisuuspoliittista
ajatushautomoa.
Teoksen esipuheen on kirjoittanut Elisabeth Rehn. Maailman ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä hän oli keskeisessä roolissa edistämässä naisten pääsyä varusmiespalvelukseen ja rauhanturvaajiksi."
Mikäli olet lukenut oman inttiaiheisen postaukseni, tiedät, että tämä aihe on minulle edelleen kipeä. Osittain siitä syystä luin tämän kyseisen kirjan. Kirjan kirjoittaja ja haastattelija Kaisa-Maria Tölli on itsekin suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen vuosina 2011-2012 ja kokenut siellä monien muidenkin naisten tapaan syrjintää ja kiusaamista. Kuten jo kirjan takakansi teksti kertoo, hyvin moni naisvarusmies kohtaa palveluksessaan epäasiallista kohtelua.
Tölli haastatteli kirjaa varten 52 naista ja viittä miestä, jotka ovat suorittaneet palveluksensa vuosien 1996-2017 välisenä aikana useissa eri joukko-osastoissa ja -yksiköissä. Lähes kaikki haastateltavista (yhteensä 50) on saanut johtajakoulutuksen ja 9 kk:n miehistöön kuuluu seitsemän haastatelluista. Vaikka otanta on laaja, olisin toivonut, että miehiä ja miehistöön kuuluvia naisia olisi ollut enemmän. Haastateltavat henkilöt esiintyvät kirjassa nimettöminä ja heidän palvelusvuottaan ei kerrota, ainoastaan Tölli esiintyy omalla nimellään. Kirja sisältää myös katkelmia hänen inttipäiväkirjastaan.
Tölli käsittelee aihetta monipuolisesti ja jaottelee eri epäasiallisen käyttäytymisen muodot omiin lukuihinsa (esimerkiksi syrjintä, häirintä, seksuaalinen häirintä). Etenkin naissotilaiden historiaa ja merkitystä käsittelevät luvut ovat mielestäni mielenkiintoisia. Haastateltavien tarinat ovat samaan aikaan sekä karun kylmääviä että lohdullisia, koska niihin pystyy täysin samaistumaan ja tajuamaan, ettei olekaan yksin oman kokemuksensa kanssa. Ne myös antavat realistisen kuvan armeijasta heille, jotka sinne ovat menossa tai suunnittelevat sitä. Naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on vain vähän tietoa Puolustusvoimien sivuilla. Tietoa on etsittävä itse muualta, kuten esimerkiksi inttiblogeista ja -keskustelufoorumeilta, mikä on väärin. Vaikka armeijasta odotetaan rankkaa, monelle se tulee silti yllätyksenä.
On toki naisia, jotka eivät ole kokeneet minkäänlaista epäasiallista käyttäytymistä palveluksensa aikana, mutta valitettava tosiasia on, että heitä, jotka sitä ovat kokeneet, on enemmän kuin heitä, jotka eivät. Tölli esittelee kirjassaan varteenotettavia ehdotuksia varusmiespalveluksen parantamiseksi, joiden toivon toteutuvan edes jossain muodossa.
Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sen julkaisu viime syksynä aiheutti melkoisen mylläkän. Se on kattava kokonaiskuva naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykytilanteesta. Ainoan miinuksen joudun antamaan kirjoitusvirheistä, jotka vievät aina mielestäni hitusen kirjan uskottavuutta.
On toki naisia, jotka eivät ole kokeneet minkäänlaista epäasiallista käyttäytymistä palveluksensa aikana, mutta valitettava tosiasia on, että heitä, jotka sitä ovat kokeneet, on enemmän kuin heitä, jotka eivät. Tölli esittelee kirjassaan varteenotettavia ehdotuksia varusmiespalveluksen parantamiseksi, joiden toivon toteutuvan edes jossain muodossa.
Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sen julkaisu viime syksynä aiheutti melkoisen mylläkän. Se on kattava kokonaiskuva naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykytilanteesta. Ainoan miinuksen joudun antamaan kirjoitusvirheistä, jotka vievät aina mielestäni hitusen kirjan uskottavuutta.
Tölli, Kaisa-Maria - HÄIRIÖ! Nainen intissä
Docendo, 2018
336 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!