Sofi Oksanen - Puhdistus

"Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta.

Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö."

Puhdistus on vuonna 2008 saanut kirjallisuuden Finladia-palkinnon, vuonna 2009 Runeberg-palkinnon sekä vuonna 2010 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Kyseessä on siis hyvin ylistetty ja pidetty teos, eikä suotta. Minulle tuli yllätyksenä, että kirja on alunperin Oksasen ensimmäinen näytelmä vuodelta 2007, ja hän on kirjoittanut kirjan vasta sen jälkeen.

Vuonna 1992 Aliide Truu elää yksin rauhassa Viron maaseudulla. Hän on kokenut toisen maailmansodan, Neuvostoliiton miehityksen, kommunismin ja maan uudelleenitsenäistymisen. Rauhallinen elo keskeytyy, kun Aliide löytää pihaltaan kaltoinkohdellun Zaran. Zara on paennut vangitsijoiltaan, hyväksikäyttäjiltään. Kyräilyn ja epäluuloisten keskustelujen myötä Aliide joutuu kohtamaan menneisyytensä ja sen haamut. Kello tikittää koko ajan; pääseekö Zara karkuun vainoajiltaan?

Puhdistus on syväluotaus Viron lähihistoriaan ja sen tragedioihin. Aikaan, jolloin Siperiaan saattoi joutua väärästä katseesta; aikaan, jolloin kaikki pettivät toisiaan. Oksasella on aiheeseen omakohtainen ote ja varma tyyli. Aliiden ja Zaran kohtalot ovat raastavia ja julmia, ja silti ne saattavat tänäpäivänäkin olla jollekulle totta. Naisten epätoivo on paikoin käsinkosketeltavan aitoa. Aliide ei pysty pakenemaan valintojaan edes yltiöpäiseen touhuamiseen, jatkuvaan vihannesten säilömiseen.

Tarina aukeaa pikkuhiljaa kuin lankakerä ja kaikki naisten kokemat kaameudet tulevat esiin yksitellen. Tunnelma on osittain jopa painostava, mutta ei mielestäni liian ahdistava. Vaikka tarina on synkkä, on siinä mukana myös jonkinlainen hippunen toivoa paremmasta. Molemmat naiset uskovat valintoja tehdessään, että ne kantavat myöhemmin tulevaisuudessa hedelmää ja elämä paranee.

Tarina etenee jouhevasti ja sivut hupenevat kiihtyvällä tahdilla. Lopussa odottaa tyrmistys, ainakin minulla. Parasta antia kirjassa on mielestäni Oksasen toisaalta hyvin eleetön ja kylmä, mutta toisaalta hyvin tarkka henkilökuvaus. Puhdistus on vaikuttava lukukokemus, ja pidän siitä. Rankasta teemastaan huolimatta. Tässä on kirja, jonka pitäisi olla kaikkien "100 kirjaa, jotka tulisi lukea"-listalla. Se ei jätä ketään kylmäksi.

Oksanen, Sofi - Puhdistus

WSOY, 2008

381 sivua