Perillä perhe ottaa tyttären avosylin vastaan, mutta sopeutuminen ei ole helppoa. Maresi poikkeaa aivan liikaa Rovasin muista nuorista naisista, joiden tulevaisuus on viitoitettu. Kaikkien elämää vaikeuttaa käskynhaltijan, nadórin mielivalta, jolle köyhä ja tietämätön kansa ei mahda mitään. Mutta Maresin oppineisuus ja voima tulevat ennen pitkää käyttöön, kun hiuksia nostattava tarina etenee.
Vahvaan päähenkilöön tutustuttiin Punaisen luostarin kronikoita -trilogian aloittaneessa Maresissa, joka sai Finlandia Junior -palkinnon 2014. Kirja ja sen itsenäinen jatko-osa Naondel ovat saaneet ylistävän vastaanoton sekä Suomessa että monessa muussa maassa."
Maresin voima on Punaisen luostarin kronikoita -trilogian päätösosa ja loppu myös Maresin tarinalle. Trilogian keskimmäinen osa ei kerro Maresista, joten hänen tarinansa kahdella osalla on välissään viisi vuotta. Luin ensimmäisen osan heti sen julkaisun jälkeen, joten osa sen tarinasta oli jo päässyt minulta unohtumaan, mutta onneksi sitä hieman valotetaan tässäkin kirjassa. Kirja siis kertoo 17-vuotiaasta Maresi-nimisestä tytöstä/nuoresta naisesta, joka on ollut poissa kotoaan kahdeksan vuotta. Hän lähti aikoinaan kotoaan pakoon nälänhätää kaukaiselle Menoksen saarelle, jonne on pääsy vain naisilla. Vietettyään saarella vuosia ja koettuaan siellä paljon hän palaa takaisin kotiinsa, unelmanaan opettaa kylänsä tytöille saman, mitä oppi saarella. Vastaanotto on tietysti sydämellinen, mutta huomatessaan maansa ja kylänsä todellisen tilan Maresi masentuu. Kouluidea ei ota tuulta siipiensä alle, kaiken ajan vie raskas ruumiillinen kodinhoito ja ahneen nadórin miehet ahdistelevat kyläläisiä sekä rahallisesti että fyysisesti. Kunnes asiat alkavat muuttua odottamattomalla tavalla. Enempää en halua juonesta paljastaa, etten tule paljastaneeksi liiaksi kaikkea.
Kirjan tarina on puettu hienosti lukijan ja päähenkilön vuoropuheluksi. Kirja koostuu useista Maresin luostariin lähettämistä kirjeistä, joissa hän kertoo kahden ensimmäisen vuoden vaiheistaan luostarin sisarille. Kirjaa lukiessa tulee auttamatta imaistuksi Maresin maailmaan ja tuntuu, että on osallisena tarinan tapahtumissa. Henkilöt ovat sympaattisia ja aitoja. Tarinassa kuvataan mielestäni hyvin ihmisluonne, sen hyvyys ja julmuus. Millainen peto ihminen voikaan olla toiselle ja toisaalta mihin urotekoihin ihmiset ovat pyytteettömästi valmiita rakkaiden ihmistensä tähden.
Tarinan juoni on sinänsä arvattava, koska on kuitenkin kyseessä päätösosa. Mutta millaisten juonenkäänteiden kautta siihen kuljetaan, se on eri asia. Turtschaninoff on kirjoittajana erinomainen ja täysin ansainnut palkintonsa. Juonikuviot eivät ehkä olleet niin "hiuksia nostattavat" kuin olin odottanut, mutta hurjat ja ennalta-arvaamattomat kuitenkin. Erityisesti lopetus lämmitti sydäntäni ja mielestäni tarina päättyy juuri oikealla tavalla. Erityismaininnan haluan antaa kirjan takakannen kuvitukselle, joka on mielestäni hieno. Myös kirjan sisäkannessa oleva kartta on kaunis.
"Kunnioitettu sisar O, minun täytyy kirjoittaa sinulle kuin kiireessä, kuin sinä muka saisit jo piankin kirjeeni ja minä sinun vastauksesi. En ole toistaiseksi kuullut teistä mitään. Mutta kirjeeni eivät kai ole vielä ennättäneet perille. Kaipaan sinun läheisyyttäsi ja hyviä neuvojasi kipeämmin kuin koskaan. Voi, miksi minun täytyy olla näin kaukana teistä?"
(Sivulta 134)
Turtschaninoff, Maria - Punaisen luostarin kronikoita 3: Maresin voima
Tammi, 2018 (käsikirjoitus ruotsiksi Breven från Maresi. Krönikor från det Röda klostret 2018)
Suom. Marja Kyrö
383 sivua
Luin joskus tästä sarjasta ensimmäisen osan. En ole oikein ikinä välittänyt fantasiakirjoista, mutta se oli ihan viihdyttävää luettavaa! Tosin toinen sarjan kirja on jäänyt lukematta :/
VastaaPoistaItselle fantasiakirjallisuus on yksi lemppareista, joten tykkäsin tästä trilogiasta. Suosittelen toki lukemaan sen kokonaisuudessaan, kun kerran tykkäsit ensimmäisestäkin osasta.
Poista