Lontoo 1914. Charles Harrelston kuolee hämärissä olosuhteissa, mutta Scotland Yardin mukaan kyseessä on tapaturma. Harrelstonin perhe ei tätä niele, vaan he pyytävät Sherlock Holmesin legendaarista apuria, tohtori John H. Watsonia, tutkimaan kuolemantapausta.
Iäkäs Watson lähtee yhdessä poikansa Jonh Watson juniorin kanssa tapaamaan tapahtuman silminnäkijöitä, Joanna Blalockia ja tämän kymmenvuotiasta Johnnie-poikaa. Teräväpäinen Joanna, joka ei myöskään usko kuolemaa itsemurhaksi, lähtee Watsonien mukaan jatkamaan tutkimuksia tapahtumapaikalle. Kolmikon löytäessä uusia johtolankoja heille käy pian selväksi, että kyseessä on murha. Ja murhaaja on jatkuvasti askeleen heitä edellä. Ehtivätkö he löytämään riittävät todisteet syyllisen kiinnisaamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä?
Sherlock Holmesin tytär vie mukanaan 1900-luvun alun Lontoon sumuisille kaduille kaupungin ensimmäisen naissalapoliisin, älykkään ja uppiniskaisen Joanna Blalockin seurassa."
Kirjan kirjoittaja Leonard Goldberg on ollut ilmeisesti varsin tuottelias kirjoittaja sekä tieto- että kaunokirjallisuuden saralla. Sherlock Holmesin tytär on kuitenkin ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja sen perusteella toivonkin, että myös hänen muuta tuotantoaan suomennettaisiin.
Kirja pohjaa vahvasti Sherlock Holmesin muihin rikosmysteereihin (kirjoittanut Arthur Conan Doyle), mutta tällä kertaa pääosassa ei ole mies itse, vaan hänen tyttärensä, kuten kirjan nimi antaa olettaa. 1900-luvun alun aikaan naisen asema on edelleen heikko, ja monet ajattelevat, että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja huolehtimassa taloudesta. Joanna Blalock on kuitenkin tarkkasilmäinen ja nopeaälyinen nainen, joka ei tähän asemaan tyydy. Kun tilaisuus tulee, hän käyttää sen hyväkseen ja pääsee osalliseksi varsin kimuranttiin murhamysteeriin.
Charles Harrelston kuolee hyvin oudoissa olosuhteissa ja tapausta väitetään itsemurhaksi. Uhrin perhe ei kuitenkaan sitä usko, vaan palkkaa Sherlock Holmesin entisen apurin tohtori Watsonin ja tämän pojan Johnin tutkimaan tapausta. Watsonien puhuttaessa Blalockeja, jotka ovat olleet tapauksen silminnäkijöitä, Joanna Blalock lyöttäytyy ryhmään mukaan ja pääsee tutkimaan Harrelstonin kuolemaa. Ryhmälle murhaaja on alusta saakka selvä, mutta hänen kiinnisaamisekseen he joutuvat tekemään kovasti töitä.
En kauheammin lue dekkareita/trillereitä/murhatarinoita, koska minulla on niihin liian vilkas mielikuvitus, mutta tämä kirja yllätti positiivisesti. Kirjan tunnelma ei mene liian synkäksi, vaikka aihe onkin vakava. Etenkin tarinan päähenkilö, Joanna Blalock, vetosi minuun ja oli selkeästi suosikkihahmoni. Aliarvioitu ja -arvostettu nainen, joka päättää näyttää mitä osaa on vahva ja ihailtava persoona.
Kirja käy suurta vuoropuhelua alkuperäisten Sherlock Holmesin tarinoiden kanssa ja sisältää runsaasti intertekstuaalisia viittauksia niihin. Mielestäni tämä dialogi on upea, varsinkin, kun kirjan päähenkilö tuo niin hienon vastakohdan muutoin niin miehiseen maailmaan. Kirjan mieshahmot ovatkin joissain kohdin jopa hieman huvittavia palvoessaan suurta naisellista älyä. Etenkin John Watson nuorempi on herttainen.
Mielestäni tarinan teema on naisen asema, jonka kirjailija Goldberg on kietonut kiinnostavasti kutkuttavan murhamysteerin ympärille. Myös naisista löytyy älyä ja sisua; on aina löytynytkin, mutta se on pitänyt piilottaa sievän ulkokuoren alle miesten mieliksi. Joannan analyyttinen ja piiruntarkka havainnointi on hienoa luettavaa. Pidän kirjan tyylistä.
Lennokkaasta juonenkulusta huolimatta lopputulos on melko arvattava. Mutta toisaalta tällaisessa tarinassa se ei haittaa. Kirja tempasi minut heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa ja sitä olikin toisinaan vaikea laskea käsistä. Synkästä aiheestaan huolimatta tämä on jotenkin piristävä lukukokemus. Toivottavasti Goldbergin muitakin teoksia suomennettaisiin/tulisi englanninkielisenä myyntiin Suomeen.
Kirja pohjaa vahvasti Sherlock Holmesin muihin rikosmysteereihin (kirjoittanut Arthur Conan Doyle), mutta tällä kertaa pääosassa ei ole mies itse, vaan hänen tyttärensä, kuten kirjan nimi antaa olettaa. 1900-luvun alun aikaan naisen asema on edelleen heikko, ja monet ajattelevat, että naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja huolehtimassa taloudesta. Joanna Blalock on kuitenkin tarkkasilmäinen ja nopeaälyinen nainen, joka ei tähän asemaan tyydy. Kun tilaisuus tulee, hän käyttää sen hyväkseen ja pääsee osalliseksi varsin kimuranttiin murhamysteeriin.
Charles Harrelston kuolee hyvin oudoissa olosuhteissa ja tapausta väitetään itsemurhaksi. Uhrin perhe ei kuitenkaan sitä usko, vaan palkkaa Sherlock Holmesin entisen apurin tohtori Watsonin ja tämän pojan Johnin tutkimaan tapausta. Watsonien puhuttaessa Blalockeja, jotka ovat olleet tapauksen silminnäkijöitä, Joanna Blalock lyöttäytyy ryhmään mukaan ja pääsee tutkimaan Harrelstonin kuolemaa. Ryhmälle murhaaja on alusta saakka selvä, mutta hänen kiinnisaamisekseen he joutuvat tekemään kovasti töitä.
En kauheammin lue dekkareita/trillereitä/murhatarinoita, koska minulla on niihin liian vilkas mielikuvitus, mutta tämä kirja yllätti positiivisesti. Kirjan tunnelma ei mene liian synkäksi, vaikka aihe onkin vakava. Etenkin tarinan päähenkilö, Joanna Blalock, vetosi minuun ja oli selkeästi suosikkihahmoni. Aliarvioitu ja -arvostettu nainen, joka päättää näyttää mitä osaa on vahva ja ihailtava persoona.
Kirja käy suurta vuoropuhelua alkuperäisten Sherlock Holmesin tarinoiden kanssa ja sisältää runsaasti intertekstuaalisia viittauksia niihin. Mielestäni tämä dialogi on upea, varsinkin, kun kirjan päähenkilö tuo niin hienon vastakohdan muutoin niin miehiseen maailmaan. Kirjan mieshahmot ovatkin joissain kohdin jopa hieman huvittavia palvoessaan suurta naisellista älyä. Etenkin John Watson nuorempi on herttainen.
Mielestäni tarinan teema on naisen asema, jonka kirjailija Goldberg on kietonut kiinnostavasti kutkuttavan murhamysteerin ympärille. Myös naisista löytyy älyä ja sisua; on aina löytynytkin, mutta se on pitänyt piilottaa sievän ulkokuoren alle miesten mieliksi. Joannan analyyttinen ja piiruntarkka havainnointi on hienoa luettavaa. Pidän kirjan tyylistä.
Lennokkaasta juonenkulusta huolimatta lopputulos on melko arvattava. Mutta toisaalta tällaisessa tarinassa se ei haittaa. Kirja tempasi minut heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa ja sitä olikin toisinaan vaikea laskea käsistä. Synkästä aiheestaan huolimatta tämä on jotenkin piristävä lukukokemus. Toivottavasti Goldbergin muitakin teoksia suomennettaisiin/tulisi englanninkielisenä myyntiin Suomeen.
Goldberg, Leonard - Sherlock Holmesin tytär
Bazar Kustannus, 2018 (englanniksi The Dauhgter of Sherlock Holmes 2017)
suom. Marja Helanen
329 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!