Kun Erik Turenpoika Bielke v. 1511 kuolee, Ruotsin neuvosherrat vaativat Viipurin linnan avaimia. Mutta leskirouva Gunilla salpaa portit eikä päästä uutta kastellaania edes sisään kaupunkiin. Miten nainen, kahdeksan lapsen äiti, voisi johtaa sotajoukkoja tai neuvotella rauhasta venäläisten kanssa?
Lisäksi Gunillalla on salaisuus, kaksikin. Pahin on se, ettei hän ole kuten muut. Erik oli hänen kilpensä liian äänekästä ja räikeää maailmaa vastaan. Kuka tukee häntä nyt, kuka valehtelee hänen vuokseen pahoina, mustina hetkinä? Toinen salaisuuksista on sydämeen kätketty, niin arka, ettei sellaista saisi vaimolla olla, ei edes leskellä...
Voimanaisten kuvaajana tunnetun Kristiina Vuoren lumovoimainen romaani uhmakkaasta Viipurin linnan valtiattaresta."
Pidän todella paljon Kristiina Vuoren kirjoista ja odotan joka kevät innolla hänen uusinta teostaan. Tämä tuorein tuotos ilmestyi noin kuukausi sitten, eikä jätä kylmäksi tälläkään kertaa.
Tarina alkaa siitä, kun Erik Turenpoika Bielke kuolee ja Gunilla Bese tajuaa jäävänsä yksin maailmaa vastaan. Huollettavana on katras lapsia sekä Ruotsinmaan lukkona toimiva Viipurin linna ja sen asukkaat. Yksi jos toinen on kärkkymässä vapautunutta kastellaanin paikkaa. Kaiken tämän huolen lisäksi Gunilla käy sisäistä kamppailu oman minuutensa kanssa. Hän ei ole kuten muut, eikä aina välittäisikään olla, mutta uudessa asemassaan hän ei saa herättää pienintäkään epäilystä avuttomuudesta ja osaamattomuudesta. Sisukkuudellaan hän estääkin sodan syttymisen ja turvaa Viipurin kaupungin elämää kahden vuoden ajan.
Kirja pohjaa tositapahtumiin, vaikka Vuori onkin tulkinnut ja värittänyt tarinaa omalla tavallaan. Minuun vetoaa erityisesti Vuoren kirjoitustyyli; se, miten hän kertoo ja kuvaa henkilöhahmojen elämää. Teksti vilisee entisajan sanoja, ja lukiessa tuntuu kuin sukeltaisi suoraan tarinan maailmaan, niin aidolla ja välittömällä tavalla Vuori on saanut vangittua ajan hengen tekstiinsä. Minut kirja tarrasi mukaansa heti ensisivuilta lähtien ja piti mukanaan loppuun saakka.
Vuori kuvaa kirjoissaan historiallisia merkkihenkilöitä, vahvoja suomalaisia naisia, jotka pärjäävät elämässään tiukkoinakin aikoina, vaikka elämä välillä viskoo oikein olan takaa. Eikä rouva Gunillankaan elämästä vastustusta puutu. Tein ennen lukemista sen virheen, että loin kirjasta ennakkokäsityksiä, mitkä eivät sitten tietenkään kaikki toteutuneet. Vuorelta on ilmestynyt jo lähemmäs kymmenen romaania ja kaikista niistä olen pitänyt, joten toisaalta tiesin jo mitä odottaa, mutta toisaalta taas jokainen teos on omanlaisensa, eikä välttämättä kolahda ihan samalla lailla kuin aiemmat. Tässäkin kirjassa on paljon hyvää, mutta jotain siitä jäi puuttumaan, jotta se olisi täysin saanut minut lumoihinsa. Ehkä se tietty kaava, joka kaikissa Vuoren kirjoissa on sama, ei enää tehonnut samalla lailla kuin aiemmin.
Henkilönä Gunilla Bese on mielestäni mielenkiintoinen ja aidon eläväinen. Tunsin hänet jotenkin itselleni erityisen läheiseksi ja näin hänessä samoja piirteitä kuin mitä minussa on. Gunillaan on helppo samaistua ja sekin tekee kirjasta niin mukaansatempaavan, kun tuntee elävänsä mukana Gunillan elämässä.
Viihderomaanin genressään teos on sitä, mitä luvataan. Kirja on viihdyttävä, mutta sisältää myös syvällisemmän puolen. Vuoren sekoitus historiaa ja romantiikkaa, totta ja tarua, iloa ja surua on onnistunut yhdistelmä, jonka pariin on aina mukava palata. Joudun jälleen odottamaan vuoden seuraavaa kirjaa.
Vuori, Kristiina - Viipurin valtiatar
Tammi, 2019
347 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!