Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, kohtaa Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan hänen pienen veljensä sielua. Vasten tapojaan kuolema unohtuu katselemaan tyttöä ja näkee, kuinka tämä veljensä hautajaisissa varastaa ensimmäisen kirjansa - lumeen unohtuneen Haudankaivajan käsikirjan.
Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Liesel tekee parhaansa pysyäkseen hengissä, ja kirjat tarjoavat iloa ja lohtua sodan mielettömyyteen. Pian hän varastaa niitä kaikkialta: natsien kirjarovioilta, pormestarin vaimon kirjahyllystä ja mistä vain ikinä kykeneekään.
Sodan orjuuttama kuolema ymmärtää Lieselin ponnistelun arvon ja vaalii hänen tarinaansa. Onhan Lieselin elämä huikean kaunis yritys todistaa, että inhimillinen olemassaolo on arvokasta sellaisenaan."
Oma kappaleeni kyseisestä kirjasta on kirjaston poistomyynnistä ostettu ja se on ilmeisesti ollut varsin luettu teos kunnosta päätellen. Eikä toisaalta ihme, kirja on arvostelu- ja myyntimenestys, joka on saanut useita palkintoja. Lisäksi siitä on tehty elokuva. Kirja on epätavallinen ja omalaatuinen, jos vertaan sitä muihin sotaa kuvaaviin kirjoihin, joita olen lukenut.
Tarina alkaa, kun 9-vuotias Liesel Meminger on matkalla uuden kasvattiperheensä luokse Münchenin lähelle Molchingiin. Matkalla hänen pikkuveljensä kuolee yllättäen, ja se jää kummittelemaan Lieselin mieleen. Lieselille ei ole kerrottu syytä muuttoon kasvattiperheen luokse ja hän on haluton sinne jäämään, kunnes tapaa kasvatti-isänsä Hans Hubermannin.
Vaikka Liesel on jo 9-vuotias, hän ei osaa lukea, mutta oppii Hansin avulla, ja kirjoista tuleekin hänen elämänsä tärkeimpiä asioita. Hän jää koukkuun tarinoihin. Koska kirjat olivat tuohon aikaan vielä monelle ylellisyystuote, myös Liesel saa harvoin uuden kirjan luettavakseen. Hän päätyykin varastamaan kirjoja mitä eriskummallisimmista paikoista. Kirja kuvaa Lieselin elämää ja hänen kasvuaan viiden vuoden ajan. Tuolle ajanjaksolle mahtuu Hitlerin vallan huippu ja toisen maailmansodan alku aina lähes sen loppuaikoihin, jolloin Saksaa aletaan pommittaa. Tuolle viiden vuoden ajanjaksolle mahtuu monia varastettuja kirjoja ja unohtumattomia hetkiä.
Kirja on jaettu kymmeneen osaan varastettujen kirjojen mukaan, mikä kuvaa mielestäni hyvin kirjojen vaikutusta Lieselin elämään ja kehitykseen. Elämä pelon ja epävarmuuden alla on vähintäänkin haastavaa, ja tarina on sen läpitunkema, mikä tekee tekstistä paikoin melko synkän ja raskaankin. Toisaalta kirja kuvaa mielestäni totuuden mukaisesti silloista elämää ja ilmapiiriä siellä missä Hitleristä ei oltu niin innostuneita. Teos ei täysin saanut minua lumoihinsa, vaikka vaikuttava onkin. Ensimmäiset kappaleet luettuani oli ajatukseni melko ristiriitaiset. Kirjan kertoja, itse kuolema, on omaperäinen ja jopa jossain määrin mielestäni kummallinen, mikä osittain laski innostustani kirjaa kohtaan.
Liesel Meminger on henkilöhahmona monisyinen (kuten itse kirjakin) ja hän on kirjan teemojen, rakkauden ja elämästä selviytymisen, ruumiillistuma. Oma suosikkihahmoni on Lieselin kasvatti-isä Hans Hubermann, jolla on aina aikaa ja rakkautta Lieselille, oli kello sitten mitä tahansa. Myös Lieselin paras ystävä Rudy vie palan sydäntäni.
Lukemisen tärkeyttä ei mielestäni voi koskaan korostaa liikaa, etenkään nykypäivänä. Pienelle Lieselille se osoittautuu pakokeinoksi välillä turhankin raskaasta elämästä. Vaikka kirja ei täysin uponnut minuun, suosittelen silti sen lukemista. Tarina on haastava ja ajatuksia herättävä. Ja myös melko ajankohtainen, jos ajattelee yhä mutkistuvampaa maailman tilannetta ja nationalistuneita maita.
Kirja on jaettu kymmeneen osaan varastettujen kirjojen mukaan, mikä kuvaa mielestäni hyvin kirjojen vaikutusta Lieselin elämään ja kehitykseen. Elämä pelon ja epävarmuuden alla on vähintäänkin haastavaa, ja tarina on sen läpitunkema, mikä tekee tekstistä paikoin melko synkän ja raskaankin. Toisaalta kirja kuvaa mielestäni totuuden mukaisesti silloista elämää ja ilmapiiriä siellä missä Hitleristä ei oltu niin innostuneita. Teos ei täysin saanut minua lumoihinsa, vaikka vaikuttava onkin. Ensimmäiset kappaleet luettuani oli ajatukseni melko ristiriitaiset. Kirjan kertoja, itse kuolema, on omaperäinen ja jopa jossain määrin mielestäni kummallinen, mikä osittain laski innostustani kirjaa kohtaan.
Liesel Meminger on henkilöhahmona monisyinen (kuten itse kirjakin) ja hän on kirjan teemojen, rakkauden ja elämästä selviytymisen, ruumiillistuma. Oma suosikkihahmoni on Lieselin kasvatti-isä Hans Hubermann, jolla on aina aikaa ja rakkautta Lieselille, oli kello sitten mitä tahansa. Myös Lieselin paras ystävä Rudy vie palan sydäntäni.
Lukemisen tärkeyttä ei mielestäni voi koskaan korostaa liikaa, etenkään nykypäivänä. Pienelle Lieselille se osoittautuu pakokeinoksi välillä turhankin raskaasta elämästä. Vaikka kirja ei täysin uponnut minuun, suosittelen silti sen lukemista. Tarina on haastava ja ajatuksia herättävä. Ja myös melko ajankohtainen, jos ajattelee yhä mutkistuvampaa maailman tilannetta ja nationalistuneita maita.
Zusak, Markus - Kirjavaras
Otava, 2008 (englanniksi The Book Thief 2005)
Suom. Pirkko Biström
558 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!