13. maaliskuuta 2019

Suomalainen liikennekulttuuri alamäessä

Tällä viikolla on jälleen yksi poliisin tehovalvontaviikoista, ja tarkkailun kohteena tällä kertaa ovat turvavöiden käyttö, puhelimen käyttö ajon aikana sekä suojatiekäyttäytyminen. Olen itse seurannut kauhistuneena suomalaisten muuttunutta ajotapaa viime vuosina, varsinkin sen jälkeen, kun sain itse ajokortin. Tuntuu, että kehitys on ollut huonompaan suuntaan sitten lapsuus- ja nuoruusvuosieni.

En suorittanut autokoulua heti täysi-ikäistyttyäni ja minulla on ollut ajokortti nyt puolitoista vuotta. Olen kuljettajana arka ja varovainen ja välillä on ollut pitkiäkin taukoja, kun en ole ajanut autoa ollenkaan (intissä ollessani ajoin puolen vuoden aikana kolme kertaa). Olen joidenkin mielestä turhankin tarkka liikennesäännöistä, mikä on näkynyt uhkarohkeana ohitteluna ja takapuskuriin liimaantumisena (vihaan silmittömästi sitä, että ajetaan takalasissa kiinni). Mielestäni kanssa-autoilijat ovat nykypäivänä välinpitämättömiä ja piittaamattomia. Autoa ajetaan erilaisten aineiden vaikutuksen alaisena, ajetaan hirveätä ylinopeutta, asennoituminen ajamiseen on se, että minä menen ensin ja muut tulevat vasta sitten. Vilkun käyttö on todella yliarvostettua, suojatie on tien vaarallisin osa, kännykkä pitää olla kädessä autonkin ratissa, turvavälit ovat olemattomat.

Talvi tuntuu olevan nykyään niin tuntematon käsite, ettei siihen osata enää varautua. Toissapäivänä sattui Kempeleessä ensin viiden auton ketjukolari. Kun tästä oli selvitty, olipa autoja yhtäkkiä peräkkäin 21. Syyksi arvellaan autojen liian pieniä turvavälejä.
Toinen esimerkki, jota todistin itse, tapahtui eilen iltapäivällä pahimpaan ruuhka-aikaan keskusta-alueella liikennevaloissa. Kuorma-autoyhdistelmä oli hyytynyt mäkeen, eikä päässyt eteenpäin ja tukki näin melko tehokkaasti liikenteen. Päättipä siinä joku viisas taksikuski, ammattiautoilija, asiakas kyydissään lähteä puikkelehtimaan tämän rekan ohi kohti vihreänä palavia liikennevaloja. Tuntuu, että aina on niin kauhea kiire ja kaikkialle olisi päästävä heti, että unohtuu se tosiasia, että jos siinä ylinopeutta ajaessaan törmää johonkin, saattaa matka viivästyä vielä enemmän kuin jos ajaisi nopeusrajoituksen mukaan. Tai jos alkoholin tai jonkin muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena satuttaa jotakuta muuta kuin vain itseään.

Autoilu on mielestäni taitolaji, johon jokaisen tulisi panostaa. On hienoa huomata, kun välillä ajaa hiljempaa ja perässä tulee autoja, että jotkut osaavat vielä jättää sen turvavälin. Meillä kaikilla tielläliikkujilla on suuri vastuu itsestä ja muista, eikä sitä tule väheksyä. Jos siihen matkaan varaisi vaikka kymmenen minuuttia enemmän aikaa ja ajaisi viisikin kilometriä hiljempaa kuin normaalisti, ajaisi sosiaalisesti toisia kunnioittaen, niin liikennekulttuurimme voisi olla parempi. Täytyy myös muistaa kasvatuksen merkitys. Se pieni ihmisen alku siellä takapenkillä imee valtavasti vaikutteita vanhemmilta, myös ajamisesta ja liikennekäyttäytymisestä.

Toivon, että tämä kehitys ei jatku ja pyrin omalla ajamisellani vaikuttamaan asiaan. Niin kuin kaikissa muissakin isoissa asioissa, niin myös tässä suuri voima kasvaa pienistä puroista. Toivottavasti autoilija kerrallaan suunta on ylöspäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!